Suomessa on vain harvoja kuukausia, jotka jakavat ihmiset yhtä selvästi kuin elokuu. Siinä missä yhdellä työpöydälle ilmestyvät ensimmäiset syksyn kalenterimerkinnät ja koulureppu odottaa eteisessä, toinen herää vielä mökkilaiturin hiljaisuuteen tai pakkaa matkalaukkuaan lentokentälle. Yhdelle arki on jo alkanut, toiselle kesä on vasta parhaimmillaan.
Ehkä juuri siksi elokuu on niin kiinnostava kuukausi. Se ei ole enää keskikesää, mutta ei vielä syksyäkään. Luonto jatkaa kasvuaan, marjat kypsyvät, vedet ovat lämpimimmillään ja ilta-auringossa on edelleen sama pehmeä valo kuin heinäkuussa. Kalenteri kuitenkin muistuttaa, että uusi toimintakausi on alkamassa.
Kesälomasta puhutaan usein ikään kuin se olisi irti muusta elämästä. Todellisuudessa loman tärkein tehtävä ei ehkä olekaan tarjota mahdollisimman monta huoletonta päivää, vaan antaa arjelle uutta perspektiiviä. Kun kiire hetkeksi katoaa, huomaa usein, mikä omassa elämässä toimii ja mikä kaipaisi muutosta. Siksi moni hyvä päätös syntyy juuri loman viimeisinä päivinä.
Elokuu on myös täynnä uusia alkuja. Lapset ja nuoret palaavat opiskeluihin, ja monet aloittavat koulutiensä ensimmäistä kertaa. Samalla liikenne muuttuu yhdessä yössä vilkkaammaksi. Meille autoilijoille tämä on jokavuotinen muistutus siitä, ettei tuttu koulutie ole koskaan aivan samanlainen kuin edellisenä keväänä. Uudet koululaiset opettelevat liikenteessä kulkemista, ja aikuisen pieni maltti voi olla ratkaisevan tärkeä.
On kiinnostavaa, että puhumme elokuussa usein syksystä, vaikka vuodenaika alkaa vasta syyskuussa. Ehkä kyse ei ole säästä vaan mielentilasta. Arki palaa vähitellen, mutta kesä ei katoa yhdessä viikonlopussa. Se kulkee vielä mukana lämpiminä iltoina, torikahveina, sienimetsinä ja uimavesinä, jotka houkuttelevat vielä pitkälle kuukauteen.
Elokuu ei siis pakota valitsemaan loman ja työn, kesän ja arjen välillä. Se muistuttaa, että elämässä voi olla samaan aikaan sekä levollisuutta että tekemisen iloa. Ehkä juuri siksi elokuu on vuoden tasapainoisin kuukausi – sellainen, jossa kesä ei vielä jätä meitä, mutta tuleva saa jo hiljaa koputtaa oveen.
