Ajelimme viime viikolla Kaivopuistossa, jossa oli valtavasti ihmisiä nauttimassa kauniista kesäsäästä. Liikkujia oli monenlaisia, kävelijöitä, juoksijoita, skuuttajia, autoilijoita jne.
Yksi liikkujaryhmä kiinnitti kuitenkin erityisesti huomiota. Kadun yli, asiallisesti suojatietä pitkin oli menossa sata, ellei kaksisataa hanhea siistissä jonossa. He olivat tulossa rannasta ja suuntana heillä näytti olevan sama nurmikko. Autoilijat käyttäytyivät juuri niin hienosti kuin tällaisessa tilanteessa pitääkin: autojono pysähtyi suojatien eteen odottamaan hanhijonon kadun ylittämistä. Näytti siltä, että kukaan ei hermoillut, vaikka joutui odottamaan aika kauan, ennen kuin arvon lauma oli ylittänyt kadun. Sitten kun loputtoman näköiseen hanhijonoon tuli riittävän pitkä aukko, ensimmäinen auto lähti liikkeelle ja seuraavat hanhet jäivät harmistuneen näköisinä odottamaan vuoroaan.
Ylitystä odottaessamme tuli mieleen se, mitä kohta liikenteessä tapahtuu: kymmenettuhannet peruskoulun aloittavat ja hieman isommat lapset menevät kouluun. Koulutie on usein sellainen, että pieni koululainen joutuu matkalla pohtimaan, uskaltaako tästä mennä kadun yli, kun autoja on niin valtavasti. Vanhemmat käyvät ekaluokkalaisten kanssa koulureitin läpi, mikä antaa turvallisuutta.
Tutkimusten mukaan vasta noin 10-vuotias lapsi alkaa jotenkin hahmottaa liikenteen moninaisuutta ja ajoneuvojen nopeuksia. Kehitys on luonnollisesti hyvin yksilöllistä. Eihän kaikilla aikuisillakaan motoriikka ja muun muassa liikenteen sekä muun tilan hahmottaminen ole samanlaista. Ikäihmisillä alkaa taas tältä osin tulla omia ongelmia liikenteessä.
Itselläni oli aikanaan erittäin hyvä autokoulun opettaja. Minulle on edelleen mielessä useita hänen antamiaan oppeja. Yksi tärkeä oppi oli se, että liikenteessä pitää olla aina valmistautunut siihen, että vaikka itse ajaisi liikennesääntöjen mukaan, muut eivät välttämättä toimi samoin.
Tässä lapsen ja aikuisen mahdollisuudet toimia eroavat toisistaan. Lapsella ei ole sellaista kokemusta, että hän tajuaisi, että kun hänelle palaa risteyksessä vihreä valoa, risteävältä tieltä ei voi tulla autoa. Valitettavasti kyllä voi, vaikka ei pitäisi.
Lainsäädäntö lähtee myös siitä olettamuksesta, että lapsi ei välttämättä hahmota liikenteen kaikkia tapahtumia aikuisen tavoin. Siksi autoilijalla on aina erityinen varovaisuusvelvollisuus muun muassa nähdessään bussista poistuvia lapsia, tai lapsia suojatien lähettyvillä. Koulun läheisyys antaa myös paljon vihjettä lapsi-riskistä. Sen vuoksi koulujen lähettyvillä on usein alennettuja nopeusrajoituksia ja nopeusvalvontaa.
Miten lapsen liikennekäyttäytyminen sitten eroaa aikuisen käyttäytymisestä?
Nykyään näkee usein aikuisia, jotka ovat kännykkä korvalla ylittämässä katua. Tällaisella aikuisella on kasvanut riski joutua onnettomuuteen siitä syystä, että hän joutuu keskittymään muuhunkin kuin liikenteen tarkkailuun. Lapselle ei tällaista ”kännykkäkorvalla” kadun ylittämistä voi suositella lainkaan. Liian suuri osa keskittymisestä menisi puheluun keskittymiseen.
Mitä autoilija voi tehdä?
Autoilija voi ensisijaisesti keskittyä ajamiseen ja jättää kännykän käytön minimiin. Se jo auttaa.
Lisäksi kun ajaa koulun lähellä, tai kun näkee liikenteessä useita lapsia liikkeellä voi varautua siihen, että mitä vaan voi tapahtua.
Pyöräileville lapsille (kuten aikuisillekin) kannattaisi opettaa äänimerkin käyttö, kun he aikovat ohittaa edellä kulkevia. Sillä vältetään törmäykset.
Taisto Hujala
varatuomari, yrittäjä
Tuusula
taisto.hujala@icloud.com
