Lähiöiden sosioekonominen asema on heikentynyt

Lähiöiden sosioekonominen asema on muuttunut merkittävästi vuodesta 1990. Tuoreessa tutkimuksessa on tarkasteltu Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja kerrostalolähiöitä ja niiden sosioekonomisia ja väestöllisiä muutoksia vuoden 1990 jälkeen.

Vuonna 2013 pääkaupunkiseudun lähiöissä oli muuta seutua selvästi matalampi tulo- ja koulutustaso sekä yleisesti korkeampi työttömyysaste. Jo vuonna 1990 lähiöissä oli keskimäärin matalampi koulutus- ja tulotaso kuin muilla alueilla, mutta ero oli pieni. Sen sijaan lähiöiden työttömyysaste oli tuolloin keskimäärin yhtä matala kuin koko seudulla. Lähiöiden sosioekonominen asema on näin ollen heikentynyt yleisempään seudulliseen kehitykseen verrattuna niin tulotasolla, koulutustasolla kuin työttömyysasteella mitattuna 1990-luvulta lähtien.

Lähiöiden väestörakenne on muuttunut

Lähiöalueilla on myös havaittavissa monenlaisia väestörakenteen muutoksia vuosien 1990 ja 2014 välillä. Pääkaupunkiseudun lähiöissä väkimäärä on yleisesti vähentynyt, mikä näyttää olevan yhteydessä väestön ikärakenteen sekä perhe- ja kotitalousrakenteiden muutoksiin. Lähiöissä asuu aiempaa enemmän yksin asuvia ikääntyneitä asukkaita ja toisaalta vähemmän lapsiperheitä ja nuoria aikuisia.

Myös maahanmuuton vaikutus näkyy Helsingin seudun lähiöiden väestörakenteen kehityksessä, ja suurimmat muutokset ajoittuvat 2000-luvulle. Lähiökohtaiset erot ovat kuitenkin huomattavat, ja vaikka vieraskielisten osuus on kasvanut monissa lähiöissä, on myös lähiöitä, joissa vieraskielisiä on huomattavasti vähemmän kuin kunnissa keskimäärin.

Lähiöiden kehityksessä kuntakohtaisia eroja

Pääkaupunkiseudun lähiöt ovat tutkimuksen mukaan keskimäärin vahvemmassa sosioekonomisessa asemassa kuin kehyskuntien lähiöt. Mutta myös pääkaupunkiseudun sisällä on eroja: Espoon lähiöt ovat vahvimmassa sosioekonomisessa asemassa, kun taas Vantaan lähiöissä on keskimäärin korkeampi työttömyysaste sekä matalampi tulo- ja koulutustaso.

Helsingissä on puolestaan muita kuntia suuremmat lähiöiden väliset erot. Tunnusomaista Helsingille on se, että kaupungissa on sekä matalan että korkean sosioekonomisen statuksen lähiöalueita. Eroja on myös rakennusaikojen välillä: 1970-luvun lähiöt vaikuttavat olevan Helsingissä heikommassa sosioekonomisessa asemassa kuin 1960-luvulla rakennetut lähiöt. Huomionarvoista onkin, että lähiöiden kehityskuluissa on suuria eroja, vaikka monia alueita yhdistääkin samankaltaiset ominaispiirteet ja epäsuotuisat kehityskulut. Tämä on syytä ottaa huomioon puhuttaessa lähiöistä ja niiden tulevaisuudesta.

Tarkastelussa Helsingin seudun 1960- ja 1970-luvun lähiöt

Pääkaupunkiseudun alueellista eriytymistä tarkastelevat tutkimukset ovat tuoneet lähiökysymykset viime vuosina näkyvästi esille ja herättäneet myös yhteiskunnallista huolta lähiöiden kehityssuunnista sekä huono-osaisuuden kasautumisesta lähiöihin. Toisaalta vaikka lähiöt ovat viime vuosina saaneet runsaasti julkisuutta ja medianäkyvyyttä Suomessa, on lähiöiden pitkän aikavälin väestörakenteen kehityksestä verrattain vähän ajantasaista tutkimustietoa Helsingin seudulta.

Tuoreen tutkimuksen tarkastelun kohteena on 131 keskustojen ulkopuolella sijaitsevaa kerrostalovaltaista lähiöaluetta. Tarkasteluissa on mukana sekä omistus- että vuokra-asuntovaltaisia lähiöalueita ja myös hyvin erikokoisia lähiöitä. Tutkittava joukko koostui sijainniltaan ja väestörakenteeltaan varsin erilaisista lähiöalueista, mikä näkyi suurissa lähiöiden välisissä sosioekonomisissa ja demografisissa eroissa.

 

Myllypuro. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, SKY-FOTO Möller, CC BY 4.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.