Eduskuntavaalit järjestetään vajaan puolen vuoden kuluttua. Silloin valitaan 200 kansanedustajaa. Vaalien tuloksen perusteella maahan synnytetään hallitus johtamaan maata. Kansanedustajien kausi on neljä vuotta. Hallituksen valtakausi jatkuu niin kauan kuin sillä on eduskunnan luottamus.
Suomessa on totuttu siihen, että hallitusta ei yleensä horjuta mikään.
Silloin kun vaalit järjestetään, äänestäjillä on luonnollisesti oletuksena, että eduskunta ja hallitus tekevät työtään koko neljä vuotta. Palkkiot muun muassa maksetaan koko ajalta, joten täyttä työpanosta olisi lupa odottaa.
Moni taloudellisten ja sosiaalisten vaikeuksien kanssa kamppaileva kansalainen saattaa olla sitä mieltä, että on hyväkin, jos istuva hallitus ei tee enää päätöksiä. Se on monien mielestä jo tehnyt tarpeeksi.
Mutta, itse asiaan. Hallituspuolueiden välit näyttävät olevan täysin sekaisin. Puolueiden edustajat tökkivät hallituskumppaneita kaiken aikaa melkeinpä enemmän kuin oppositiota. Tähän on tietenkin syynä tulevat vaalit. Vaihtelevat galluptulokset ja yleinen hallituksen vastainen mielipide vaikuttavat luonnollisesti siihen, että moni nykyinen edustaja joutuu olemaan epävarma valinnastaan.
Vaalikampanja on erittäin pitkä, mikä aiheuttaa sen, että siihen tulee mahtumaan monenlaisia tilanteita. Kampanja on alkanut. Hallituskoalitioita tehdään vauhdilla.
Palataan kuitenkin siihen, miksi vaalit on pidetty. Kansanedustajat on valittu ensisijaisesti hoitamaan kansalaisten asioita heiltä saamallaan valtakirjalla. Siis kansalaisten asioita, ei omia.
Valitun hallituksen tulisi toimia kansalaisten eduksi tekemällä järkeviä esityksiä eduskunnalle.
Hallituksen tulisi johtaa maata.
Nyt näyttää siltä, että tasavallan presidentti on ainoa, joka todella työskentelee ahkerasti ja johtaa.
Mutta vain ulkopolitiikkaa mandaattinsa mukaisesti. Hallitusta ei johda kukaan.
Hallituspuolueista kaksi pienempää, KD ja RKP ovat koko hallituskauden olleet aika hissukseen, eikä heidän mielipiteistään ole kovin paljon uutisoitu. RKP:ssa oli alun perin selvää vastustusta tähän hallituskokoonpanoon, mutta vastustus jäi vähemmistöön. KD on sen sijaan ollut mukana, vaikka sen mielipiteistä ei ole tietoa.
Kaksi hallituksen isointa puoluetta ovat heittäneet rukkaset santaan ja keskittyvät vaalityöhön. Puolueilta tullee oletettavasti kovinkin raflaavia esityksiä, koska nyt pitää erottautua muista puolueista, ja ehdokkaiden myös oman puolueen ehdokkaista.
Tunnettua on se, että tässä vaiheessa puolueet voivat tehdä sellaisia aloitteita, joiden osalta itsekin tietävät, että niille ei tulisi riittävää kannatusta. Aloitteet toimivatkin enemmän mainoksina, joilla herätetään huomiota. Tässä vaiheessa on varsin helppoa esittää valtion taloustilanteen parantamiseksi byrokratiatalkoita, joilla lakkautettaisiin virastoja ja laitoksia sekä valtion virkoja.
Se on helppoa siksi, koska ei tarvitse miettiä sitä, mitä talkoista seuraisi konkreettisesti. Joku voi pitää tällaisia esityksiä jopa vastuuttomina. Tuskin löytyy kovin monta kansalaista, joka ei vastustaisi ns. byrokratiaa. Se vain tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Tarpeetonta byrokratiaa on aina. Sen poistaminen ei vain ole kovin järkevää lakkauttamalla jokin instanssi. Pitäisi puuttua itse toimintaan. Se vain ei ole kovin kiinnostavaa, eikä sillä saa ääniä.
Otsikon kysymykseen ”Miten maa pärjää ilman johtajia?” on monta vastausta. Osa kansalaisista on sitä mieltä, että he pärjäävät paremmin, jos hallitus ei tee enää mitään, vaan odotetaan seuraavia vaaleja. Järjestelmän toimivuuden kannalta tämä vain on niin surullista.
Taisto Hujala
varatuomari
yrittäjä
Tuusula
taisto.hujala@icloud.com
