Ralli se on mun rattoni…

Kuvan patsas on Palokin koskien ympäröimästä Ronttopuistosta, jossa voi ihailla erilaisia käsintehtyjä satupatsaita. Kuva: LetterboxMediat

Onhan euroviisut! Suomen kappale jäljittelee avoimesti seksuaalisuutta. Ruotsin kappale taasen kätkettyä seksuaalisuutta, jos ollenkaan. Sitähän saunomisen alastomuus edustaa suomalaisille. En kyllä ymmärrä tätä suomalaisten euroviisupolitiikkaa – edellisvuonna lähetettiin sinne laulamaan mies alushousuissa, viime vuonna mies pullistelevissa käsivarsissa, tänä vuonna nainen liian pienissä kureliiveissä – ensi vuonna lienee joko laulaja täysin alasti tai leveistä ahtereista kasvanee pitkä häntä. Ihmiskunnan monimuotoisuus on siten lauluissa edustettuna. Ja samaistumisemme eläinkuntaan, tietty!

Tulee mieleen vuonna 1964 Katri Helenan letkis. ”Letkis suomalaisien on saanut aikaan villityksen hirmuisen!” Ja ei kappale sittenkään valittu edustamaan Suomea kansainvälisille areenoille. Miksi, kysyn vaan? Monet ovat ilmaisseet asian siten, että KAJ ei olisi koskaan valittu edustamaan Suomea Suomen euroviisukarsinnoissa. Kummallista, miksi ei? Joku totesi, että KAJ olisi ollut liian poikkeava kappale nykytrendeihin verrattuna täällä meillä. Pukeutuminen on vanhahtavaa, ja bada bara bastu ei kuulemma enää ole edes Suomessakaan kovin trendikästä. Suuret ikäluokat lienevät meillä enää ne, jotka säännöllisesti käyvät viikoittain saunassa. Saunakulttuuri typistyy uusien ikäluokkien tullessa saunaikään. Ainoastaan trendisaunakulttuuriin voidaan osallistua. Siellä ruoka ja juoma, kun ovat merkittävässä asemassa löylyjen lyömisen välissä.

Kuitenkin ihan perimmäinen ajatus Ruotsin kappaleessa on paluusta takaisin vanhaan hyvään aikaan. Silloin laulut olivat lauluja ja pukeutuminen yleisesti hyväksyttyjen normien mukaista. Kaunis ajatus. Ruotsalaiset sen oivalsivat ja siksi äänestivät laulua. Kelloa ei voi kuitenkaan kääntää takaisin. Nykymaailma on saanut paljon hyvääkin aikaan kuten esimerkiksi sen, että maapallon 25 maata ovat puolittaneet köyhyyden viimeisten 15 vuoden aikana. Tietysti ylilyöntejäkin on tapahtunut, mutta näin tapahtuu kaikissa erityyppisissä kehitysvaiheissa. Kolikolla on aina puolensa: hyvä ja huono! Ja sen kanssa on elettävä, eikös juu?.

En voi olla muistelematta lapsuuttani Lönnrotinkadulla 40-luvun lopulla ja 50-luvulla. Kerrostaloasunnossamme ei ollut kuin yksi vesivessa ja yksi lavuaari asuntoa kohden. Niillä oli kuusi henkisen perheen pärjättävä. Saunaan mentiin Bulevardille erään talon kellarikerrokseen joka perjantai koko perhe. Se oli viikon ainoa mahdollisuus saada koko kroppa pestyä. Olen useasti miettinyt, että lienee tuo lian ja eritteiden haju torstaisin kolmen tytön kropassa ollut päätä huimaava! No, kukaan ei siitä mitään maininnut. Sillä kaikilla muillakin siihen aikaan oli tuo sama ongelma. Kukaan ei tainnut erottua hajun puolesta toisistaan! Silloinhan ei haluttu missään tapauksessa erottua toisistaan Niinhän se vitsikin sanoo: Suomalaisuus on juustokupu, josta ei pääse pois, haju seuraa perässä!

Viisuissa erottautua pitää, mutta aika köyhää on, jos alastomuus on siihen ainoa keino. Kropat, kun nuorilla ihmisillä ovat kylläkin hirveän saman näköisiä. Olisiko se mitään, että otettaisiin kaikki mikit laulajilta pois ja pitäisi laulaa omalla äänellään niin hyvin kuin pystyisi. Siinä ehkä eroa saattaisi löytyä. Ja säästöaikana olisi omiaan!

Mahtoiko Paavo Haavikko tarkoittaa euroviisuja seuraavalla lausahduksellaan: Kulttuurista on tullut mikä tahansa hyödyke ja sen kautta jäte!

Elina Kuosmanen

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.