Veijo Votkin – Makkaran ja lihan mestari

Karjalaiseksi itsensä tunteva savolaismallinen makkaran mestari syntyi 2.1.1948 Iisalmessa. Veijon isä oli joutunut jättämään kotinsa Karjalan Suistamossa ja muuttanut Savon sydämeen. Veijolle tuli myös aikanaan lähtö kodista, olosuhteista johtuen hänellekin. Kun talvi hellitti otettaan keväälle ja kantohanki oli sulanut kankailta, tiesi se vaneripuusavotan ja töiden loppumista.

Kävin jututtamassa ”makkarakeisaria” hänen Espoon kodissaan. Pienestä Iisalmelaisesta töllistä elämän tuuliin ponnistanut maalaispoika viettää leppoisia oloneuvoksen päiviään coronakaranteenin ikeen alla 600 neliöisessä hulppeassa kodissaan. Menestys ei ole noussut kuitenkaan miehelle hiusjuuriin, vaan olemuksesta ja jutuista kuultaa vaatimaton, mutta asiansa osaava yrittäjä. Hersyvä huumorintaju lienee peruja karjalaisista juurista ja tämä ominaisuus on vuosien varrella auttanut elämän vastatuulien voittamisessa. Vietimme parituntisen rupattelutuokion tuoremehun kostutellessa äänihuuliamme.

Mikä sai maalaispojan lähtemään Iisalmesta isoon maalikylään?

Vartuin Isän mukana vaneripuun ajossa savotoilla. Se oli oikeata työtä. Kovaa, mutta antoi hyvän perustan työnteon arvostamiselle, joka on seurannut mukana koko elämäni ajan. Sitten eräänä keväänä, kun kantohanki suli, suli myös tienestit siinä mukana. Iisalmen seudulla ei ollut mitään työtä tarjolla nuorelle miehelle. Oli lähdettävä hakemaan töitä sieltä missä sitä oli tarjolla.

Kuinka nuori metsuri päätyi liha-alalle Helsinkiin?

Palvelin Mikkelissä hevosmiehenä armeija-aikaan. Silloin oli tapana komentaa iltakymmeneltä hiljaisuus komppanian tuvissa ja piti maata tunnin verran hiljaa bunkassa. Sen kitutunnin jälkeen pääsi kasarmin käytävän päähän iltasauhuille kavereiden kanssa. Siellä eräs lihahommissa työskennellyt soturi kehuskeli alaa ja sai minut vakuuttumaan siitä, että kannattaisi kokeilla. Kun ”ohi on” -luritukset oli laulettu, suuntasin Helsinkiin, ainoana ajatuksena liha-alan ammatti.

Löytyikö alalta heti töitä?

Helsingissä, Mechelininkadun lihakaupassa oli haku lihamiehen paikasta. Menin käymään, mutta en saanut sitä paikkaa, kun siihen vaadittiin alan työkokemus. Sitten sain kuulla että Sörkän teurastamohallissa oli aputyöntekijän paikka avoinna. Hain sitä ja pääsinkin heti töihin. Siitä se alkoi, pitkä elämänpolku lihan ja makkaran parissa vuonna 1969. Teurastamolla kaikkiaan 52 vuotta, on aika pitkä työrupeama. Siitä yritämisen tuiskuissa ja tuulissa 41 vuotta.

Olit jo ennen armeijaa käynyt kauppakoulun, tähtäimessä oma yritys. Milloin tämä haave koki täyttymyksensä?

Helmikuussa 1978 päätin lopettaa lihanleikkaamisen toisen palveluksessa. Sanoin itseni irti, kun sain teurastamon johtajalta oman työtilan. Yrittämisestä en tiennyt mitään ja monenlaisia mokia tuli tehtyä. Mutta kun itse mokaa, niin itse niistä myös oppii. Kolme viikkoa irtisanomisesta aloitin lihatukku Veijo Votkin Oy:ssä, oman yritykseni puitteissa. Silloin löytyi myös tyttöystävästä aviopuolisoksi ja firman laskuttajaksi ryhtynyt Irja Votkin. Ensimmäiset viitisen kuukautta tein yksin pitkiä työpäiviä. Sitten sain veljeni innostumaan mukaan ja pian meillä oli kolme työntekijääkin lisänä.

Makkarakeisari on kasvattanut yrityksensä suuriin mittoihin. Millaisella miehistöllä nyt seilataan?

Jossain vaiheessa tajusin, ettei perinteinen lihakauppa tulisi kasvamaan, kun vapaan liikkuvuuden myötä alkoi alalle ilmaantua halpaa irlantilaista, saksalaista ja hollantilaista lihaa. En halunnut jäädä lihakaupan alamäen jalkoihin, vaan perustin lihatukun ja aloitin lihanjalostusbisneksen 1995. Aloitimme palvikinkulla, nakeilla ja makkaroilla, jotka tuotteet edelleen ovat yrityksen perusta. Nykyään repertuaari on kasvanut paljon runsaammaksi. Rekat tuovat päivittäin jalostamolle melkoisen määrän ruhoja ja lihaa käsitellään noin 15 tonnia joka päivä. Lihanjalostuksen aloituksen aikaan työntekijöitä oli 16. Nyt meillä ahkeroi 90 työntekijää, neljä myymälää ja liikevaihtoa on yli 20 miljoonaa.

Oletko päästänyt laivan ruorista irti, nuoremmalle kipparille?

Meillä bisnes pyörii hyvin ja vanhempi poikani Asmo hoitaa toimitusjohtajan tehtäviä. Hänen ohjauksessaan toimii päivittäinen osto- ja myyntibisnes. Olen toki mukana taustalla ja minulle toimitetaan raportit ja muut yrityksen paperit kotiin, nyt kun nämä coronarajoitukset ovat voimassa. Onhan minulla siellä pääkallonpaikalla Asmon kanssa yhteinen toimisto, mutta se on jaettu lasiseinällä, näiden rajoitusten mukaisesti. Itse vastaan enemmänkin henkilöstöasioista ja Irja-vaimo hoitaa toimistoasiat.

Miltä tulevaisuus näyttää alan näkökulmasta?

Nyt näyttää siltä, että yleisesti elintaso tulee alaspäin. Seurauksena voi olla, että palkkoja saatetaan joutua leikkaamaan, mikä olisi yhteiskunnan ja työntekijöiden kannalta erittäin huono asia. Jos taas palkkataso pidetään, mutta työaikaa pidennetään vaikkapa tunnilla, niin ihmisten ostovoima säilyisi ja valtion verokertymä pysyisi maltillisella tasolla. Yhteiskunnan pyörät pyörisivät ja kansalaiset selviäisivät vuokristaan ja kuluistaan, niin kuin ennenkin.

Mitä ajattelet nykyisin yleistyvästä vegetaria linjasta?

Näitä uusia villityksiä on ollut kautta maailman sivun. Uskon että se on aika pitkälle ohi menevä ilmiö. Kun seuraa noita alle kahdenkymmenen ikäisiä nuoria ihmisiä, niin kyllä moni siirtyy siinä kolmenkymmenen ikävuoden paikkeilla takaisin moniravintoon. Enemmän pitäisi puhua esimerkiksi lihan ravintoainesisällöstä.

Minä kunnioitan niitä, jotka terveyttään vaalivat ja siksi vähentävät lihan syöntiä. Mutta kyllähän se ihminen on ajan saatossa kehittynyt moniravinnon käyttäjänä sellaiseksi lajiksi, kuin se tänä päivänä on. Itse olen vannoutunut juureksien ystävä.

Kuinka suhtautuisit jos joku myyntiedustaja tarjoaisi koiranlihaa?

No tuota, kyllä minä olen jututtanut noita etelän poikia. Eräs entinen Moskovan olympiajoukkueen painija kysyi kerran, että pitääkö aina ilmoittaa kaikki tuotteen sisältämä lihatieto. Minä sanoin että kyllä minun mielestäni pitää kertoa tuoteseloste rehellisesti. Kysyin häneltä että kuinka hän suhtautuisi siihen, että saisi tietää juuri syömänsä kebabin sisältäneen kolmasosalta koiranlihaa? Hän sanoi että kyllä se olis puolinelsonin paikka.

Bangkokissa pyydystetään joka yö 500 koiraa ja viedään Pohjois-Koreaan ruuaksi. Mutta jos ihmisen vaihtoehtona on kuolla nälkään, niin kyllä se koiran syö. En usko että meillä koiranlihasta saisi aikaan menestyvän myyntituotteen. Meillä on ittellä hevosia, mutta kyllä minusta hevosen liha on ihan hyvä tuote. Vaimolleni ei hevosen lihaa kannattaisi yrittää tyrkyttää.

Onko coronaepidemia kurittanut yritystä?

Ravintolamyynti on meillä perinteisesti ollut tärkeä sektori. Kun ravintolat ovat kiinni, ei sillä puolella ole kauppaa ja myynnistä kolmisenkymmentä prosenttia on kateissa. Nyt kun ravintoloiden toiminnan rajoituksia aletaan purkaa, niin varmaan sieltä 15-20 prosenttia palaa ja aletaan olla lähellä normaalia myyntiä. Seitsemisenkymmentä prosenttia liikevaihdosta on pysynyt, koska ihmiset ostavat ja valmistavat ruokaa enemmän kotona. Vähittäismyyntikauppa vetää hyvin ja ehkäpä hiukan kasvuakin sillä puolella on ollut havaittavissa tämän vitsauksen aikana.

Alan valinta on tainnut mennä aika hyvin maaliin, vai mitä?

No onhan näihin vuosiin mahtunut vastatuulta, mutta enemmän kuitenkin on myötätuuli ollut matkaseurana. Tapsa Rautavaara kun lauloi, ettei päivääkään vaihtaisi pois, niin kyllähän sieltä jokusen päivän voisi vaihtaakin. Mutta ei niitä montaa ole. Ala on siitäkin hyvä, että ollaan tekemisissä ruuan kanssa ja ihmisten on pakko ruokaa syödä, muuten käy kehnosti. Ihmissuvulla kun on kaksi päätehtävää, syöminen ja suvun jatkaminen. Muuten se suku sammuu.

Kiitos rupattelutuokiosta makkarakeisari Veijo Votkin!

JAA