Jo äidinmaidossa ovat suomalaiset perineet rehellisyyden arvostamisen elämäntaipaleen ohjenuoraksi. Suomalaisia pidetään rehellisenä kansana, mitä nyt pikkuisen tässä vähän aikaa sitten rankinglistalla pudottiin maiden keskinäistä korruptioastetta määriteltäessä. Ennen olimme siinäkin olleet ykkösinä. Siis hieman ovat moraaliset ja eettiset ohjenuorat ohentuneet.
”Rehellisyys maan perii” sananparsi on toiminut suomalaisille suorastaan yhdistävänä tekijänä ja ylpeyden aiheena. Tällä talonpoikaisella sanonnalla on viitattu alunperin suhteesta maahan ja sen omistamiseen. Epärehellisyyttä, ainakin älyllistä sellaista on katsottu läpi sormien tunnetusti politiikassa, muistammehan ainakin Anneli Jätteenmäen tapauksen, joka oli oikeastaan pohjanoteeraus.
Olen kuullut edellämainitusta sananparresta uuden version joka kuuluu ”rehellisyys maan perii ja epärehellisyys kaiken muun”. Asenteissa on siis tapahtunut melkoinen muutos. Laillisuutta kunnioittavat ovat siis pikkuhiljaa saamassa tyhmyrin kaavun harteilleen.
Jokin aika sitten nuori nainen meni Helsingissä asioimaan pankkiautomaatille. Hänen ihmetyksensä oli suuri, kun edellinen asiakas oli unohtanut, tai jostain syystä automaatin rahansyöttöaukkoon oli jäänyt 200 euroa. Alkuhämmennyksestä selvittyään suuntasi hän ikäänkuin geeniperimänsä automaattiohjauksella poliisiasemalle. Hän luovutti rahat sinne saaden samalla evästyksen, että kolmen kuukauden kuluttua hän saisi vähintään 10 prosentin löytöpalkkion. Jos rahoja ei kukaan olisi ennen sitä tullut vaatimaan, saisi hän koko summan, 200 euroa itselleen.
3 kuukauden kuluttua hän tiedusteli asiaa. Vastaus oli tyrmäävä. Lain mukaan hänelle ei kuulukaan yhtään mitään. Nyt romahti maailmankatsomustaan vasta muokkaavan nuoren naisen arvomaailma. Mukaansa hän sai paperin, jossa oli pitkä litania erilaisia viittauksia lakipykäliin, joista löytötavaralain viides pykälä on se johon ratkaisussa nojataan. Siis, alunperin ummet ja lammet luvannut poliisimies ei yksinkertaisesti tuntenut pykäliä kunnolla vaan oli tempaissut hatusta paikkaansa pitämättömät lupaukset. Nyt sopii vain toivoa että rahojen löytäjä pikkuhiljaa ymmärtää että näin ne lakipykälät asian määrittelevät. Helppoa se ei tule olemaan.
Löytötavaralain 5 §
Laitoslöydön luovuttaminen, joka otetaan talteen julkisen liikenteen kulkuneuvossa tai rautatie- tai linja-autoasemalla taikka muulla vastaavalla liikennepaikalla taikka liikehuoneistossa, virastossa, toimistossa, työpaikalla, oppilaitoksessa, sairaalassa, teatterissa, urheiluhallissa tai vastaavassa huoneistossa, on luovutettava asianomaisen laitoksen henkilökunnalle tai sen löytötavaratoimistolle (laitoslöytö).
Kauko Vanajas
