Oikeus omiin käsiin San Franciscossa

Elämä ylikansoitetussa, kuumeisen aktiivisessa San Franciscossa oli sekä vaarallista että eloisan piristävää kultakuumeen aikaan. Hulttioiden joukkiot vaeltelivat kaduilla, murtautuen kauppoihin ja koteihin murhaten samalla onnettomia kaupunkilaisia. Tätä ilmiötä viranomaiset olivat joko kykenemättömiä tai haluttomia estämään.

Porukoiden eliittiä olivat ”Sydney Ducksit”, entiset rangaistusvangit Iso-Britannian siirtokunnasta Australiasta. Ducksien ja muiden entistä rohkeammat ryöstöt sekä epäilykset siitä, että kaupungin monet tulipalot olvat rikollisten sytyttämiä sai aikaan ns. vigilantekomiteoiden perustamisen 9. kesäkuuta 1851. (Vigilante = omankädenoikeuden harjoittaja).

Vuosien 1849 ja 1851 välillä riehui kaupungissa kuusi katastrofaalista tulipaloa. Osa paloista oli vahinkoja, puitapolttavan kaminan ja kerosiini- tai valaanöljylamppujen käytöstä syttyneitä. Muut palot syttyivät rikollisten toimesta, jotka olivat viehättyneet San Franciscon menestyksen ja ylellisen elämän tarjoamiin houkutteisiin. He käyttivät tulipaloja harhautuksena, siirtäen näin huomion muualle ryöstäessään kaupungin hienoimmat talot ja yritykset.

Kymmenen kiireisen viikon aikana komitea tuomitsi, vangitsi ja hirtti neljä miestä sekä pakotti kokonaisia rikollisjoukkioita pakenemaan. Rikollinen toiminta laantui ja kansalaiset huokaisivat helpotuksesta, kuitenkin liian aikaisin. Uusi väkivallan aalto ja lisääntynyt korruptio korkeassa asemassa olevien keskuudessa iski kaupunkiin vuosina 1854-1855. Tällöin syntyi kansalaisten itse masinoima lainvalvontajärjestelmä, jonka johtomiehiä oli toimittaja James King of William (”William” erotti hänet toisesta kaupungissa asuneesta James Kingistä). Yksi Kingin pääkohteista oli toinen toimittaja ja poliitikko James P. Casey joka lopulta surmasi Kingin 14. toukokuuta 1856. Suojellakseen Caseytä väkijoukon raivolta toimittivat hänen ystävänsä Caseyn selliin jossa jo istui toinen vanki, Charles Cora joka oli surmannut lainvartijan. Lainkuuliaiset San Franciscon asukkaat olivat saaneet tarpeekseen ja niinpä he perustivat toisen komitean.

Heinäkuun yhdeksäntenä päivänä 1856, paikalliset omankädenoikeudenharjoittajat hirttivät murhista tuomitut Joseph Hetheringtonin ja Philander Bracen.

Tämä elin aseisti 2500 miestä. Ensi töikseen kynnet iskettiin Caseyyn ja Coraan. Heidät hirtettiin murhista. Rikollisten joukkiot saarrettiin, pantiin syytteisiin ja tuomittiin maanpakoon ; 500 tai ehkä jopa 800 miestä pakeni välttyäkseen syytteiltä. Lopulta vain kaksi henkipattoa, Joseph Hetherington ja Philander Brace hirtettiin ennen kuin komitea keskeytti toimintansa heinäkuussa. Vaikka valvontakomiteat toimivat lain ulkopuolella, jopa niiden kriitikot myönsivät että ne olivat toimineet vain silloin, kun kaupungín valitut viranomaiset olivat epäonnistuneet lain toimeenpanossa.

Kauko Vanajas kääntänyt kirjasta Story of the Great American West.