Meksikon – Yhdysvaltain sota

Osa I

Yhdysvalloissa sota tunnetaan nimellä Meksikon sota. Meksikossa sota kulkee nimellä La Guerra del 47 (Vuoden ’47 sota). Sodassa oli kysymys aseellisesta konfliktista Meksikon ja Yhdysvaltain välillä vuodesta 1846 – 1848. Sodan alkuun vaikutti Teksasin liittäminen Yhdysvaltoihin ja myöhemmät rajakiistat maiden välillä. Meksiko ei ollut hyväksynyt Teksasin irtautumista valtiosta vuonna 1836 ja kytemään jäi halu saada kapinoiva osavaltio takaisin. Sodan kulminaatiopiste koettiin Ciudad de Méxicon taistelussa syyskuussa 1847. Tämän mittelön seurauksena USA valloitti Meksikon pääkaupungin. Tähän sota käytännössä päättyi ja rauhanneuvottelut alkoivat.

Yhdysvaltain 11. presidentti James Knox Polk (1795 – 1849) tunnetaan parhaiten Meksikon sodan voitokkaasta loppuunsaattamisesta. Kongressi antoi Polkille valtuudet kutsua 50 000 vapaaehtoista taistelemaan Meksikoon. Nuorukaiset etelässä ja lännessä ryntäsivät värväystoimistoihin. Kansakunnan haltioitumisen lisääntyessä Yhdysvaltojen ensimmäisestä hyökkäyssodasta ulkovaltaa vastaan, tukea alkoi tulla myös kansalta pohjoisessa ja idässä, tosin vastahakoisesti. Vapaaehtoiset, jotka ryhmittyivät kenraali Zachary Tailorin armeijaan olivat kuriton joukko. He uhmasivat upseereitaan ja terrorisoivat meksikolaisia, ryöstäen, murhaten ja raiskaten. Vakinaisen armeijan upseereita inhotti vapaaehtoisten toiminta, mutta näitä miehiä kuitenkin tarvittiin sillä Yhdysvaltojen varsinaisen armeijan miesvahvuus oli laskenut vain 7000 mieheen. Kongressi oli laiminlyönyt armeijan ylläpidon, ja Meksikon sodan uhan tullessa ilmeiseksi kongressissa kinasteltiin vain West Pointin sotilasakatemian lakkauttamisesta. Mutta West Pointista valmistuneiden upseereiden uroteot vaimensivat kriitikot.

Zachary Tailor

Kaksi amerikkalaista kenraalia

Meksikon sodan puhjetessa huhtikuussa 1846 oli prikaatinkenraali Zachary Tailorilla ja kenraalimajuri Winfield Scottilla yhteenlaskettuna 80 vuoden ura armeijassa takanaan. Miehilleen Taylor oli ”Vanha, karski ja aina valmis” – pieni sisupussi, joka jakeli käskyjä istuen sivuttain hevosensa Old Whiteyn selässä. Scott oli ”pyntätty tohisija” – valtavankokoinen, turhamainen ja näyttäviä univormuja rakastava mies. Scott oli kuitenkin sotataitoihin vakavasti perehtynyt ja valmis taisteluun niin lujaa kuin hevosen kavioista irti lähti. Demokraattipresidentti ei ollut kumpaankaan mieheen tyytyväinen. Mainitut kenraalit olivat Whig-Puoleen kannattajia, joka taas oli Polkin puolueen demokraattien vastustaja.

Päätellen Scottin olevan miehistä suositumman, määräsi Polk Scottin marssimaan Mexiko Cityyn ja lopettamaan sota. Scott lähtikin liikkeelle Veracruzista käsin. Taylor, jonka joukoista suurin osa siirtyi Scottin alaisuuteen määrättiin pohjois-Meksikoon puolustusasemiin.

Terävä meksikolainen komentaja

Yhdysvaltain merivoimat salli Antonio López de Santa Annan palata maanpaosta Meksikoon tämän luvattua toimia sodan lopettamiseksi. Kaksinaamainen Santa Anna petti kuitenkin Polkin ja havaittuaan maanmiestensä olevan haluttomia rauhanneuvotteluihin, valmistautui Santa Anna taisteluun ja hänelle annettiin armeijan päällikkyys 17.9.1846.

Seuraava osa Meksikon sodasta julkaistaan 18.3.2021