Farssikuningas Ray Cooney yhä vauhdissa

Ministeriä viedään, Riemurahat, Koukussa, Kuumat linjat tai Linjat kuumina.. Suomalainen teatterikatsoja ei ole voinut vuosien varrella välttyä Ray Cooneyn kirjoittamilta farsseilta. Kohta 90-vuotias Cooney kirjoittaa yhä näytelmiä ja uusin näytelmä Two into One sai ensi-iltansa elokuussa.

Nuori Ray Cooney (s. 1932) halusi uudeksi Marlon Brandoksi. 14-vuotiaana hän pääsikin mukaan näytelmään, mutta lupaava ura keskeytyi asevelvollisuuteen. Unelma teatteriurasta eli sotaväen jälkeenkin. 1950-luvun Englannissa teatteritöitä oli paljon tarjolla, mutta hylkäyskirjeitä sateli toiveikkaalle nuorelle näyttelijälle. Lopulta onni kuitenkin potkaisi ja Cooney kutsuttiin walesilaiseen teatteriin. Työhön piti ilmoittautua heti joulupäivänä. Cooney hyvästeli vanhempana ja lähti raskaiden laukkujen kanssa matkaan. Yllätys oli, kun paikan päältä Walesista ei löytynyt koko kylää, johon Cooneyn piti olla menossa. Selvisi, että lehti-ilmoituksessa oli ollut kirjoitusvirhe, ja kyseessä oli vielä paljon pienempi kylä kauempana sisämaassa. Joululomalla kaikki liikenne oli pysähtynyt ja Cooney joutui maksamaan taksin päästäkseen perille. Lopulta hän saapui keskellä yötä kyläpahaseen, jossa oli vain muutama talo ja krouvi. Siellä ei oltu teatterista kuultukaan. Työpaikka alkoi kuulostaa yhä hämäräperäisemmältä, mutta kuinka ollakaan, juuri kun Cooney oli päättänyt palata jollain keinolla takaisin kotiin, seuraavana päivänä kylään saapui teatterilaisia: Cooney oli tietämättään pestautunut kiertueryhmään. Esityksiä riittikin sitten joka illaksi ja päästyään mukaan vauhtiin Cooney innostui niin, että pysyi ryhmän mukana apupoikana ja näyttelijänä kahden vuoden ajan.

Harkat kuvaan: Uutta farssia harjoitellaan Englannissa keväällä 2021.

Uransa aikana Cooney on paitsi kirjoittanut ja näytellyt, myös ohjannut ja tuottanut esityksiä. Teatteritaustasta on ollut paljon hyötyä: ”Farssi on todellisuudessa ennemmin tragedia. Roolihenkilöt koettavat välttyä hinnalla millä hyvänsä henkilökohtaiselta katastrofilta.” Siksi Cooney luottaa enemmän vakavia näytelmiä esittäneisiin näyttelijöihin kuin koomikoihin. ”Olen tuntenut näyttelijöitä, jotka ovat tunteneet näyttelijöitä, jotka ovat tunteneet näyttelijöitä, jotka ovat olleet viimeisiä suuria Shakespeare-näyttelijöitä. Ilman taustaani teatterissa en tuntisi heitä enkä olisi ymmärtänyt miten suuri merkitys heidän kaltaisilla näyttelijöillä on farssin onnistumisen kannalta.”

Cooneyn farssit ovat tunnettuja monimutkaisista juonista, joissa tarkkaamattomampi katsoja putoaa helposti kärryltä. Kesällä KUT -teatterissa Tuusulassa esitetyn Koukussa! -farssin juonta kuvaillaan teatterin nettisivuilla:

Taksikuski John Smith on suhannut vuosikaudet kahden vaimon, lapsen ja kodin välillä. Johnin kellontarkka kaksoiselämä uhkaa kuitenkin romahtaa, kun lapset Vicki ja Gavin tutustuvat netissä ja sopivat treffit. Kaikki keinot käytetään ja veltto alivuokralainenkin värvätään avuksi, kun Johnin on estettävä nuorten kohtaaminen, pidettävä vaimonsa erillään ja kaiken muun ohella koetettava pyörittää kahta kotiarkea kuten tähänkin asti.”

Monessa teatterissa on viime vuosina pyörinyt myös Riemurahat, jossa vaihtuneesta laukusta seuraa vauhdikas tapahtumasarja.

Tavallisen keski-ikäisen pariskunnan elämä mullistuu, kun aviomies Henry palaa kotiin salkku täynnä rahaa. Laukku on vaihtunut vahingossa metrossa gangsterin kanssa. Henry haluaa heti pakata tavaransa ja lähteä rahojen turvin vaimoineen varhaiseläkkeen viettoon. Matkalle lähtö kuitenkin viivästyy: Poliisit löytävät joesta sementtipainoissa upotetun miehen, jonka salkusta löytyy Henryn eväsleipä ja ajokortti. Sekasotku syntyy, kun poliisi, taksikuski ja illalliselle saapuva tuttavapariskunta vedetään mukaan hullunmyllyyn.”

Cooney aloitti farssien kirjoittamisen jo 1960-luvun alussa. Virtaa riitti 2000-luvun alkupuolelle, mutta sitten aiheet tuntuivat yhtäkkiä ehtyneen. Onneksi tilanne muuttui, kun hänen aikuinen poikansa Michael, joka oli luonut omaa uraa Hollywoodissa, soitti eräänä päivänä vanhemmilleen ja kertoi alkaneensa kirjoittaa näytelmää, josta halusi kuulla isänsä mielipiteen. ”Huomasin innostuvani ja puuskutin puhelimeen, että miksei juoni voisi mennä vaikka näin ja sitten vaikka näin tai mitä jos tekisit näin. Lopulta Michael kysyi, että mitäpä jos kirjoittaisimme tämän yhdessä. Se oli parasta mitä olen koskaan kuullut!” Yhteistyön tuloksena syntyi Voi veljet! – farssi, jota on esitetty myös Suomessa monessa teatterissa.

Uusia farsseja on Cooneyltä tullut kymmeniä vuosien varrella. Väliin Englannissa on povattu farssien ajan olevan ohitse, etenkin kun niiden huumori voi olla osittain vanhentunutta yhteiskunnallisilta asetelmiltaan, mutta esimerkiksi vuonna 2019 farssit tulivat rytinällä Lontoon Westendiin, vaikka se hämmästytti kaikkia alan ihmisiä. Vaikutti siltä, että monista kulttuurisodista kuten me too -liikkeestä huolimatta yleisöllä oli tarve käsitellä huumorin kautta eri asioita ja aiheita. Tai sitten katsojat vain kaipaavat iloa elämäänsä. Kuten Ray Cooney sanoo eräässä haastattelussaan: Toivoisin että kaikilla voisi olla yhtä hauska elämä kuin minulla on ollut.

Uuden farssin mainosjuliste