Pentti “Pubi” Nohynek — Munkkakoriksen Isähahmo (1931-2020)

Pentti “Pubi” Nohynek — Munkkakoriksen Isähahmo (1931-2020)

”Pojat, ei tämä lentopallo ole hyvä peli. Ryhdytään pelaamaan koripalloa!”. Nämä legendaariset sanat Pentti ”Pubi” Nohynek lausui 40- luvun lopulla ja näin Munkkiniemi oli ottava historiallisen paikkansa koko Suomen koriskartalla.

Munkkiniemen ja Torpan Poikien historiallisen koripallotaipaleen voidaan katsoa saaneen alkunsa yhden taloyhtiön, Nuottapolku 10, poikaporukasta. Tuossa talossa asuivat kuuluisat koripalloperheet Nohynekit, Hynniset, Kaihovaarat, Suhoset ja Vasamat. Porukan vanhimpana Pubi päätti pystyttää syksyllä 1948 vesilaitoksen pumppaamon tontille koristelineen, ja näin kavereilla oli hiekkapohjainen koriskenttä. 1950 -luvulla saatiin Palokunnan kentälle toinen koriskenttä, joka tänä päivänäkin on Munkkalaisten lajin harrastajien ilona.

Pentti Nohynek syntyi 8.1.1931 ja eli ensimmäiset vuotensa Sörkassa. Tuolta ajalta puheen parteen jäi vahva stadin slangi ja duunari-identiteetti. Perhe muutti ennen sotia Munkkiniemeen ja Munkkiniemen yhteiskoulusta (MYK) tuli Pubin elämän keskeinen tekijä. Siellä käytiin koulu, löytyi tuleva vaimo Aija ja siellä hän oli jumppamaikkana koko työelämänsä. Hän valmistui Helsingin yliopiston Jumpalta 1956 ja aloitti syksyllä liikunnan lehtorina MYK:ssa, jossa työura kesti aina vuoteen 1993 asti. Hän onkin jäänyt pysyvästi lukemattomien MYK:n oppilaiden mieliin. Moni entinen oppilas on vuosien varrella kiittänyt opettajaansa liikuntakärpäsen puraisusta ja muistanut häntä henkilönä, joka omistautui työlleen enemmän kuin virkavelvollisuudet edellyttivät. Hänen liikuntalajien
tuntemuksensa oli varsin monipuolinen ja jopa aikaansa edellä. Pubi muun muassa organisoi koulun alakertaan punttisalin aikana, jolloin salitreeniä ei kovin yleisesti harrastettu ja teki maastojuoksuradan kouluntakaiseen metsikköön.

Luontevaa oli, että hän innosti oppilaitaan koripalloon, niinpä innokkaimmat harjoittelivat joko ToPon tai Kiripoikien (KiPo) juniorijoukkueissa ja parhaat saivat Pubin valmennuksessa tehokasta lisäoppia. Kiistatta hän vastasi näiden seurojen ja koulun korisvalmennuksen synergiasta ja nosti MYK:n 1960-1970 -luvuilla
maan johtavien koripallokoulujen joukkoon. Vuosina 1963-66 MYK:n poikien joukkue voitti 4 oppikoulujen Suomenmestaruutta peräkkäin. Vuonna 1971 koulun poikien joukkue voitti jälleen SM-kultaa ja kirsikkana kakun päällä EM-hopeaa oppikoulujen EM -turnauksessa silloisen Jugoslavian Zagrebissa. ToPon ja KiPon yhdistyminen vuonna 1968 vahvisti Munkkiniemeläisen koripallon asemaa yhtenä maan johtavana koripallopaikkakuntana. Pubi toimi ToPon valmennuksen koordinaattorina ja seurojen voimavarojen yhdistäminen antoi lisää pontta ToPon tulevien vuosien historialliselle menestykselle.

Pubi itse pelasi nuoruusvuosinaan koripalloa SM-tasolla 1952-56 Kiripoikien (KiPo) joukkueessa ja lisäksi myös käsipalloa Helsingin Unionissa, missä voitti neljä SM-kultaa 1950-luvun lopulla. Peliuran jälkeen, liikunnan opettajan ja korisvalmentajan töiden rinnalla Pubi toimi koripallon miesten SM–sarjan erotuomarina vuosina 1958-69 147 ottelussa. Saatuaan v. 1960 kansainvälisen erotuomarikortin hän tuomitsi urallaan lisäksi 21 maaottelua.

Pubi oli esimerkillinen, innostava, energinen ja omasi periksi antamattoman luonteen, niin opettajana kuin valmentajana. Hän korosti meille pelaajille, että koripallo on joukkuepeli ja hyvä puolustus edesauttaa hyökkäystäkin. Tämä korisfilosofia toteutui parhaiten koko kentän paikkavartioinnin ”zonepressin”
onnistuessa. Pubin opit jatkavat elämäänsä Torpan Poikien arjessa vielä nykypäivänäkin.

• V. 2002 Pubi kutsuttiin Topon kunniajäseneksi seuran täyttäessä 70-vuotta.
• V. 2010 MYK:n Seniorit ry valitsi hänet vuoden Munkkalaiseksi.

Pubin muistoa kunnioittaen ja ikuisesti kiitollisena,

Munkkiniemen Koripalloväki