Yhä ylös yrittäen

Vaati melkoista rohkeutta tarttua rattiiin ja suunnata auto kohti pahamaineista Uuttamaata. Sitä ja erityisesti Helsinkiä kun parjataan uutislähetyksissä aamusta iltaan ja näytetään koronakeppiä vielä A-talkeissa ja A-studiossa sen varmistamiseksi, etteivät katsojat saisi unen päästä kiinni. Radiota en ole uskaltanut edes avata. Sanomalehdet saavat sen sopimaan muutamia rauhoittaviakin uutisia sopimaan sivuilleen, iltapäivälehdet isotissisten leidien ja murhauutisten väliin.

Aikakausilehtien aikataulut ovat esteenä uutisen julkaisemiselle ja niin ne tyytyvätkin kertomaan sankarillisia vaikeita tauteja kukistaneista kanssaihmisistä lääkärit unohtamalla. Jo Hyvinkään kohdalla puhtaan lumimaiseman jälkeen moottoritie alkoi olla tumma ja pientareet harmaita. Kun retkellä oli kuitenkin merkittävä tarkoitus eli koronan yksilökohtainen kukistamisyritys eli rokotus, matkaa oli jatkettava. Pian alkoivatkin Kalasataman kolmoistornit hohtaa edessä ja muistiin palasi aika, jolloin Teuva Aura johti pääkaupunkia (1968-79) ja suunnitelmat 800 000 asukkaan pääkaupungista alkoivat elää. Eli siis hiukan vielä puuttuu. Yksittäisenä hankkeena Auralla oli kunnon näkötornin rakentaminen Helsinkiin. Arkkitehdiksi valikoitui Kosti Kuronen ja sijaintipaikaksi Linnanmäen viereiset Alppilan kalliot. Kosti piirsi viitisenkymmentä metriä korkean, mutta jykevän tornin. Sillä oli kuin neliskanttisella pöydällä neljä jalkaa, joihin jokaiseen sopi paitsi näköalahissi, mutta myös muutamia kymmeniä asuntoja. Ylätaso yhdistettiin ja sinne oli suunnitteilla tori monenlaisine palveluineen. Taisi olla esiintymislavaa, saunaa, ravintolaa ja pieni puutarha. Aura oli innoissaan, mutta kaupungin omat arkkitehdit ja heidän liittoaan johtaneet taistolaiset piirtäjäveljet alkoivat halveksia hanketta ja tyrmäsivät sen lopulta sillä verukkeella, että torni tuhoaisi Helsingin mereltä näkyvän silhuetin. Nykyarkkitehdit ovat hiljaa tai ylistävät sitä, että Kalasataman nykyiset ja lähialueen tornit vasta luovat Helsingille silhuetiin, joskaan ei komeaa kuin New York Hudson-virralta katsottaessa.

* * *

Tästä elämyksestä selvittyäni matkan varsinainen tarkoitus toteutui. Metropolitanian upean Myllypuron kampuksen alakertaan oli viritetty rokotuskeskus. Jono eteni puhtain käsin ja koronanaamiaisten merkeissä pisteestä toiseen ja rokotuksen jälkeen oli vielä minuutin jälki-istunto, koko seremonia kesti hiukan yli 15 minuuttia. Rokotuspiikki ei tuntunut missään. Ja nyt on siis toukokuun toisen aallon pistokseen yhtä turvallinen olo kuin muutaman tartunnan karanteenikortteerissa.

* * *

Vielä muutama kirjain tuosta koronatilanteesta sinänsä, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Välillä paniikkiin ajautuneet viranomaiset ovat tietenkin oikealla asialla, mutta vaikka Uudenmaan alueella kuolleisuus on rajuinta, Suomen kokonaismenetystä on parasta verrata omiin lukuihimme, ei Taiwaniin, Singaporeen, Uuteen Seelantiin tai Mauritiukseen, joissa rajat on helppo tarvittaessa sulkea. Siinä auttaa se, että monet vähimmällä selviytyneet maat kun ovat saaria. Sekin kuuluu suhteellisuusteoriaan, että samana aikana kun Suomessa korona on kaatanut hiukan yli 700 kansalaista, useimmat heistä vanhuksia, samana aikana haudan lepoon on saatettu muista syistä arviolta 60 000 suomalaista. Hiihtoloma tulee ja tulkoon.

MARTTI HUHTAMÄKI
m.h.huhtamaki@gmail.com