Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa puolustaa suomalaista metsää ja demokraattisia arvoja 

Suomella on 14 edustajaa Euroopan parlamentissa. Harva suomalainen kuitenkaan tietää, mitä europarlamentaarikon eli mepin työ pitää sisällään, tai mitä suomalainen poliitikko voi Brysselissä saada aikaan. Tässä artikkelissa Euroopan vaikutusvaltaisimpiin meppeihin kuuluva Petri Sarvamaa (kok.) kertoo, mitä hänen työnsä on ja mitä uhrauksia se on vaatinut. Sarvamaa tunnetaan Brysselissä parhaiten oikeusvaltioperiaateneuvotteluiden kasvoina sekä metsämeppinä.   

Vaikka europarlamentaarikkojen työ vaikuttaa unionin kansalaisten elämään monin eri tavoin, äänestäjien voi olla vaikeaa muodostaa konkreettista käsitystä työn sisällöstä. Mepille tärkeitä ominaisuuksia ovat kyky tutustua uusiin ihmisiin sekä taito rakentaa eri poliittisia ryhmiä miellyttäviä kompromisseja. Petri Sarvamaan mukaan menestyminen työssä edellyttää heittäytymiskykyä sekä laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Lisäksi on tunnettava itse prosessi ja parlamentin kirjoittamattomat säännöt – monipuolisesta kielitaidostakaan ei ole haittaa parlamentin käytävillä ja kabineteissa. Politiikassa on aina kyse myös sattumasta ja ajoituksesta: esimerkiksi vastuulliset tehtävät määrittyvät osittain jopa sattuman kautta. Asioiden tehokkaaseen eteenpäinviemiseen tarvitaan rautaista osaamista, näkemystä ja neuvottelutaitoa. Parhaimmillaan mepillä onkin parlamentissa enemmän valtaa kuin ministerillä.

Toimittajasta poliitikoksi

Petri Sarvamaalla on pitkä tausta toimittajana. Moni suomalainen muistaakin Sarvamaan ajan ulkomaankirjeenvaihtajana Yhdysvalloissa ja legendaarisena ajankohtaisohjelma A-brosin uutisvideokasettimiehenä. Päätös lähteä mukaan politiikkaan syntyi vuonna 2009 ja ovet parlamenttiin aukesivat liki kymmenen vuotta sitten vuonna 2012. ”Vaikka aikani toimittajana oli hienoa, minun on europarlamentaarikkona täytynyt tehdä töitä, jotta en ole muiden poliitikkojen tai äänestäjien silmissä enää toimittajan roolissa. Minun on täytynyt näyttää, mihin pystyn poliitikkona. Mepin on raivattava itse tilansa vaikuttaakseen EU-politiikan pelikentillä”, Sarvamaa kuvaa.

Ja tämän Sarvamaa on tehnyt. Hänen tähänastisen uransa suurin saavutus oli historiallisen oikeusvaltiomekanismin läpivienti viime syksynä, kun hän sorvasi lain valmiiksi Euroopan parlamentin edustajana muun muassa Saksan huippudiplomaattien kanssa. Lukuisat puhelut ja viestit sinkoilivat päivittäin Sarvamaan sekä Euroopan valtionjohtajien, ministerien ja suurlähettiläiden välillä.

Oikeusvaltiomekanismin läpivienti oli suuri voitto

”Olin viime syksynä pääneuvottelijana Euroopan unionin oikeusvaltioperiaatetta koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa. Tiivistetysti kyse on siitä, että valtioille on tultava tuntuvia seurauksia, mikäli ne loukkaavat EU:n yhteisiä oikeusvaltiota turvaavia ydinarvoja, kuten ihmisarvon suojelemista ja lehdistönvapautta. EU-budjettiin ja elpymisrahoituksen käyttöön haluttiin liittää ensimmäistä kertaa oikeusvaltiomekanismi, jonka avulla rangaistaan rahankäyttöön liittyvistä oikeusvaltiorikkomuksista”, Sarvamaa tiivistää viime syksyään.

Sarvamaan periksiantamaton työ eurooppalaisten veronmaksajien rahojen käytön ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen eteen palkittiin, kun parlamentti ja jäsenvaltioita edustava neuvosto saivat neuvottelusovun säännöistä, mukaan oikeusvaltioperiaatetta rikkovia EU-maita uhkaa EU-varojen menetys. ”Oikeusvaltiomekanismin avulla suojellaan myös tavallisten veronmaksajien varojen käyttöä, sillä ei voi olla niin, että yhteisiä rahojamme käytetään väärin tai miten lystää”, Sarvamaa toteaa.

Syksyn saavutus sai valtavan mediahuomion ja tulosta kiiteltiin yli puoluerajojen niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Valtava työ vaati myös veronsa: ”Silläkin uhalla, että putoan vaikutusvaltaisuutta mittaavilla ranking-listoilla, keskityn nyt työssäni arkipäiväiseen puurtamiseen, sillä koko viime vuosi oli järjettömän rankka. Haluan pitää vaalilupauksistani kiinni ja puolustaa suomalaisten etua esimerkiksi metsäasioissa ja tiukassa rahankäytössä. Näissä asioissa nimeni ei välttämättä jää historiankirjoihin, mutta tavallisten suomalaisten elämässä jokapäiväinen työni kyllä näkyy”, Sarvamaa summaa.

Kestävä metsänhoito ja biotalous suojelun ohelle 

Sarvamaa on puolustanut EU-areenoilla menestyksekkäästi suomalaista metsänhoitoperinnettä ja -tuotantoa.  Asiassa on täytynyt ottaa aktiviinen viestinviejän rooli ja saattaa muiden jäsenmaiden tietoisuuteen, kuinka Suomessa metsien käyttö on kestävällä ja vastuullisella pohjalla. Vielä tänäkin päivänä parlamentaarikoille ja Brysselin virkamiehille saattaa tulla yllätyksenä se, että Suomessa talousmetsistä huolehditaan kestävästi metsien hiilivarannot säilyttäen.

”Eräs alankomaalainen virkamies tuli kerran jopa kysymään minulta, että kuinka monta metsää teillä siellä Suomessa onkaan. Tämä kertoo, kuinka paljon osaamistamme tarvitaan”, Sarvamaa sanoo. Hänen mielestään metsiin liittyvissä asioissa Suomen tulisikin vetää yhtä köyttä, jotta kansallista intressiä ja varallisuuttamme voidaan suojella mahdollistaen samalla kotimaisen kestävän metsänkäytön tulevaisuus ja vihreän kullan mahdollisuuksien säilyttäminen myös tuleville sukupolville.

Sarvamaa oli mukana pääneuvottelijana, kun Euroopan parlamentti muodosti kantansa EU:n metsästrategiaan, mikä antoi mahdollisuuden tuoda Suomen näkökulman suoraan neuvottelupöytiin. Sarvamaalla riittää sanottavaa metsäaiheesta: ”EU:n metsästrategialla on Suomelle suuri merkitys. Osallistuminen valmisteluun mahdollisti sen, että strategian sisältöön voitiin vaikuttaa suoraan ja nostaa esiin Suomelle tärkeitä näkökulmia. Pyrin kaikin mahdollisin tavoin edistämään metsän kestävää käyttöä ja tuomaan esille metsien ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen arvon. Suomessa on aina eletty metsistä ja niiden merkitys kansallemme on huomattavasti suurempi, kuin monissa muissa Euroopan maissa. ”Asiantuntemuksellemme on kysyntää, sillä suomalaisen metsätalouden innovaatiot tarjoavat ratkaisuja ilmastonmuutoksen tuomiin globaaleihin haasteisiin”, Sarvamaa linjaa.

EU:n on tehtävä vahvaa ulkopolitiikkaa 

Sarvamaa ei hiljene ajankohtaisten ulkopoliittisten kysymystenkään äärellä. Siinä missä moni poliitikko vaikenee kiperimpien ulkopoliittisten asioiden kohdalla, Sarvamaalla riittää sanottavaa muun muassa EU:n ulkopolitiikan tasosta ja suhteesta EU:n ulkopuolisiin valtioihin: ”EU on ollut viime aikoina ulkopoliittisesti todella ponneton. Unioni hakee paikkaansa Kiinan ja Yhdysvaltojen välissä. Esimerkiksi Kiinan valtava Silkkitie-hanke ajaa EU:ta geopoliittisesti ja taloudellisesti yhä vaikeampaan tilaan. Joe Bidenin valinta Yhdysvaltain presidentiksi tarjoaa kultaisen hetken transatlanttisten suhteiden vahvistamiselle”, Sarvamaa pohtii.

Venäjän kanssa Sarvamaa korostaa, että EU:n on oltava ehdottoman tiukka ja kova. Kyse ei kuitenkaan ole vihamielisyydestä.

Sarvamaalla on historiallista sukutaustaa Venäjältä. Hänen isänsä, Boris Saharov, pakeni aikanaan Venäjän vallankumousta Suomeen. Sukunimi Saharov kääntyi lopulta Sarvamaaksi. Venäjää Sarvamaa ei puhu, mutta on uransa aikaan perehtynyt laajasti Venäjän politiikkaan ja yhteiskuntaan.

”Navalnyin tapaus osoittaa, minkälainen naapuri Venäjä on demokraattisista oikeuksista puhuttaessa. Tässä suhteessa olen kannattanut uusia ja tiukempia Venäjä-pakotteita EU:n toimesta. EU:lla on nyt käytössään uudenlaisia pakotevälineitä, jotka eivät osu talouteen, vaan jäädyttävät varoja ja asettavat yksityishenkilöitä matkustuskieltoon. Näitä keinoja tulisi nyt hyödyntää,” Sarvamaa linjaa.

Viime aikoina myös suomalaiset ovat olleet enenevissä määrin huolissaan kansainvälisestä turvallisuudesta. Sarvamaa muistuttaa, että Lissabonin sopimus velvoittaa jäsenmaita antamaan tukea toisilleen aseellisen hyökkäyksen tapahtuessa. Vaikka kirjaus on tärkeä, sen painoarvo on lähinnä teoreettinen. Sopimuksen uskottavuus kasvaisi, jos sen mukaista toimintaa lähdettäisiin harjoittelemaan laajemmassa yhteistyössä.

”Suomi tarvitsee ulkopoliittisesti vahvaa Euroopan unionia, sillä se tarjoaa meille turvaa maailman myrskyissä. Eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kehittäminen on erittäin kannatettava kehityssuunta, mutta ollaksemme realistisia, Euroopan turvallisuus perustuu hyvin vahvasti Natoon. EU:n turvatakuisiin ei siksi tule tuudittautua. EU:n on reagoitava äkillisesti muuttuviin kansainvälisiin tilanteisiin entistä nopeammin. Siksi EU:n turvallisuusneuvoston perustaminen onkin selvittämisen arvoinen aloite”, Sarvamaa tiivistää.

Suomen Nato-jäsenyyteen Sarvamaalla on ollut selvä kanta jo 25 vuoden ajan. ”Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon jo 1990-luvulla, mutta liian myöhäistä se ei ole vielä nytkään”, Sarvamaa sanoo.

Kasvispihvien kieltämistä ja loputonta byrokratiaa – vai jotain muuta?

Euroopan parlamentin tekemät päätökset kohahduttavat kansalaisia säännöllisin väliajoin. Brysselin koneisto vaikuttaa toisinaan hitaalta ja kankealta, ja parlamentin päätökset tuntuvat irrallisilta. ”Kun 705 ihmistä eri puolueista ja 27 eri kansallisuudesta istuvat äänestämään, on selvää, etteivät päätökset synny hetkessä. Kun parlamentin äänestyksiä taas irrotetaan kontekstistaan, syntyy erikoisia tulkintoja. Itse painotan työssäni tehokkaan rahankäytön ja oikeusvaltion puolustamista sekä toimivaa maahanmuuttopolitiikkaa. Olen sitä mieltä, että vahva Euroopan unioni on ennen kaikkea suomalaisten etu. Pohdin aina päätöksiä tehtäessä, mikä on järkevää ja tarkoituksenmukaista. EU-päätökset tulisi keskittää isoihin kysymyksiin, joissa yhteistyö tuo hyötyjä. Ei siis siihen, saako kasvispihviä kutsua pihviksi vai ei”, Sarvamaa kiteyttää.

Sarvamaan vaaliteemoissa ja kannanotoissa toistuu oikeudenmukaisuuden korostaminen.

”Pelkkä parlamentissa äänestäminen ei riitä, jotta maamme etua pystyy puolustamaan EU:ssa. Hyvän mepin on luotava kattavia verkostoja sekä järjestää tapaamisia eri valtioiden ja unionin toimijoiden kanssa. Työnsarkaa riittää lähes loputtomasti, mutta aito into tuoda Euroopan unionin hyödyt suomalaisille ja pyrkimys edistää Suomen asiaa kansainvälisillä kentillä motivoivat minua työssäni.”