Senioritalossa Haagan Kylätiellä asuvalla 90-vuotiaalla Esko Mäkisellä on paljon muistoja taksinkuljettajan uraltaan.
Haastattelua tehtäessä 90-vuotisjuhliinsa valmistautuva Esko Mäkinen on talon pitkäaikaisimpia asukkaita oltuaan kylätieläinen jo parin vuosikymmenen ajan.
Vuonna 1933 Kärkölässä syntynyt Mäkinen tuli aikanaan Helsinkiin armeijan jälkeen nuorena miehenä peltisepän oppiin, mutta työura kulki niin, että viimeisimpänä ammattinaan hän ajoi 21 vuoden ajan taksia, aluksi toisen palveluksessa ja lopulta omalla liikenneluvalla.
– Siinä ammatissa näki paljon ja monenlaista. Mieleen ovat jääneet esimerkiksi Veikko Vennamo ja Ahti Karjalainen, mutta erityisesti muistiin jäi presidentti Urho Kekkonen, Esko Mäkinen kertoo.
– Häntä varten kun oli aina reservissä kaksi erityistä taksiautoa. Kekkonen oli järjestänyt kahdelle kuljettajalleen taksiluvat ja kummallakin oli kaksi taksia. Pääsin jo ensimmäisillä vuoroillani ajamaan toisen taksia – ja tuurasinkin sitä ainakin kolmesti. Kekkonen ei kuitenkaan sitten lopulta itse mennyt näillä takseilla, kun hänellä sentään oli valtion autot käytettävissään, Mäkinen jatkaa.
Eskon muistoihin tämä ”Kekkosen reservikuljettajan” ajanjakso kuitenkin jäi.
Kylätiellä sijaitseva Asgerd Summelinin säätiön senioritalo alkoi kiinnostaa Mäkistä hänen asuttuaan 27 vuoden ajan Haagan Ristolantiellä.
– Jotenkin vain ihastuin tähän taloon ja lopulta pääsin tänne myös muuttamaan. Tykkäsin kovasti seudusta. Alue on rauhallista ja luontokin on lähellä. Lisäksi täällä asuessaan on huomannut, että täällä asuu lisäksi mukavaa porukkaa. Yhdessä on viihtyisääkin.
Kylätien saneeraus 2021 – 2022 on ollut talon historian suurin ja merkittävin sitten talon valmistumisen jälkeen.
– Kaikki on nyt uutta. Ja kun pihakin saadaan kuntoon, niin rollaattorilla pääsee kulkemaan pihalenkkejä. Lisäksi tuohon portaiden väliselle alueelle tulee lasiseinäinen talvipuutarha.
Mäkisen kertoman mukaan talon suunnalta on asukkaille tullut tarjolle aikaisempaa enemmän toimintaa.
Vaikka kulkeminen on jonkin verran iän myötä tullut haasteellisemmaksi, on nykypäivänä tarjolla erilaisia apuvälineitä, muun muassa sähkökäyttöinen kulkuneuvo, jolla seniorikansalaiset voivat harrastaa omatoimimatkailua.
Vanhalle taksimiehelle tällainen ulottuvuus onkin tärkeä.
– Talon väki tekee kyllä erilaisia retkiä, mutta kun oma liikkuminen on vähän hankalaa, niin menen tuolla sähköskootterillani. Meitä on tällä hetkellä kaksi, joiden ajoneuvot ovat tuolla pyörävarastossa. Parhaimmillaan oli neljäkin.
– Talolta tuli meille viesti, että lataamisesta ei veloiteta ollenkaan, koska niiden tarvitsema sähkömäärä on sen verran vaatimatonta. Kun akut saavat lataantua seitsemän tunnin ajan, riittää virtaa noin 50 kilometrin matkaan. Kerran kesässä käynkin Tarvaspäässä Gallen-Kallelan museossa ja joskus Seurasaaressa. Kolme-neljä kertaa viikossa ajan Kannelmäen Kaareen kahville. Siellä meitä on muutama vanha taksimies ja ambulanssikuski. Kiva kahviporukka sekin.
Hyväntuulista Esko Mäkistä kuunnellessa havaitsee, että säätiön asuintalo kuplii monenlaista ja yhteisöllistä elämää. Juttutuokion päätteeksi siirrytään jälleen keskiviikkoiseen kahvituokioon pöydän antimia nauttimaan.
Teksti: Jaakko Ojanne
