Entä jos puolueita ei olisi?

Suomessa on ollut jo kauan hyvin toimiva ns. parlamentaarinen järjestelmä, joka on hallituksen ja eduskunnan vastuulla. Puolueet ovat tärkeässä roolissa parlamentarismin toteuttamisessa. Vaalien voittajat muodostavat yleensä hallituksen ja loput puolueet jäävät oppositioon odottamaan seuraavia vaaleja sekä kuluttamaan aikaansa hallituksen esityksiä ja toimintaa ylipäänsä vastustaen.

Presidentti-instituutio toimii siinä sivussa omalla painollaan lähinnä ulkopolitiikan osavastuullisena orgaanina. Puoluepolitiikalla on vaalikampanjassa kovin iso merkitys, koska useimmiten jokainen puolue asettaa oman ehdokkaansa, vaikka suurin osa puolueista tietää, että mahdollisuudet eivät ole kovin suuret. Näkyvyys on kuitenkin taattu.

Valtion valtajärjestelmän lisäksi kunnilla on laaja itsehallinto ja oma valtaorganisaationsa. Neljän vuoden välein valitaan kunnalliset päättäjät. Vaikkei kunnissa ole edellä mainittu parlamentaarinen järjestelmä käytössä, puolueilla on kuitenkin keskeinen rooli päätäntävallan osalta.

Tulevana vuonna valitaan uusille hyvinvointialueille uudet päättäjät. Hyvinvointialueille valitaan omat päättäjät, joiden tehtävänä on pitää huolta sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä pelastustoimesta. Puolueet ovat edelleen keskeisessä roolissa päättäjiä valittaessa.

Kuten edellä olevasta näkyy, poliittiset puolueet ovat keskeisessä roolissa aina, kun maassa valitaan päättäjiä.

Mutta entä jos puolueet eivät olisikaan etulinjassa päättäjiä valittaessa? Toimisiko suomalainen demokratia ilman puolueita?

Puoluetoiminta perustuu siihen, että suunnilleen samaa mieltä olevat ihmiset ovat päättäneet perustaa poliittisen puolueen. Puolueen perustamisen jälkeen, jonkin ajan kuluttua yleensä havaitaan jokaisessa puolueessa, että kaikki eivät välttämättä olekaan aivan samaa mieltä jokaisesta asiasta. Mitäs sitten tehdään? Aletaan nimittää osaa puolueen jäsenistä vasemmistolaisiksi, oikeistolaisiksi, konservatiiveiksi, liberaaleiksi, änkyröiksi jne. Syynä tähän on tietenkin se, että vaikka ihmiset ovat suunnilleen samaa mieltä asioista, eivät he kuitenkaan ole kaikista asioista täysin samaa mieltä, ja he haluavat leiman mielipiteilleen. Eiväthän kaikki jazzista pitävätkään pidä kaikesta jazzista, vaan jazzissa on erilaisia genrejä.

Jos puolueen perustamisen jälkeen sen sisälle muodostuu kovin monenlaisia, eri asioita painottavia suuntauksia, tulee helposti mieleen, syövätkö nämä suuntaukset puoluetoiminnalle tarkoitettua energiaa? Tällöin seurauksena on usein se, että puolueen jäsenet turhautuvat, eivätkä jaksa ponnistella yhteisen puolueen ja ideologian eteen.

Eli, onko hyvä, että poliittinen järjestelmä toimii puolueiden varassa, vai toimisiko poliittinen järjestelmä tehokkaammin ilman puolueita? Totta lienee se, että puolueet sitovat tietyllä tavalla ihmisiä, joiden mielipiteet ovat lähellä toisiaan, vaikka eivät ole identtisiä. Lisäksi puolueiden sisälle syntyy, tai ainakin pitäisi syntyä tervettä keskustelua. Totta on varmaankin myös se, että puolueinstituution takia monet fiksut mielipiteet saattavat jäädä sivuun, jos ne eivät ole puolueen valtalinjan mukaisia. Eivät kaikki kokoomuslaiset vihaa veroja, eivät kaikki perussuomalaiset paheksu ulkomaalaisten Suomeen muuttoa, eivät kaikki Vasemmistoliiton kannattajat väheksy pörssiyhtiöiden merkitystä kansantaloudellemme jne. Jos puolueissa toimivien yksilöiden mielipiteet saisivat enemmän painoarvoa, lopputuloksena saattaisi olla se, että olemmekin aika lailla samaa mieltä siitä, miten Suomea pitäisi kehittää.

Taisto Hujala
varatuomari, yrittäjä
Tuusula