Suomalaiset on opetettu säästäväisiksi. Jopa piheyteen saakka. Omat isovanhempani ovat tästä hyvä esimerkki. Kaikki kierrätettiin ja kaikkea säilöttiin. Uskon, että taustalla oli lapsuudessa ja nuoruudessa koettu pula. Asiat olivat kirjaimellisesti kortilla. Niukkuutta jaettiin tasaisesti kaikille.
Helsingin kaupunki on elänyt vuosikymmeniä runsauden aikaa. Taloudellisesti on mennyt hyvin, mikä on näkynyt menojen kasvamisena. Ei ole ollut tarvetta priorisoida. Rahaa on voitu jakaa sinne ja tänne. Ei ole ollut huolta huomisesta.
Tilanne on kuitenkin muuttunut. Kaupungin menot ovat jatkaneet kasvua samalla kun tulojen kasvu on hidastunut. Samalla kaupungin investoinnit ovat kasvaneet huippulukemiin. Yhtälöstä on tullut kestämätön.
Kaupungilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tuloihin. Kaupungin saamat verotulot riippuvat asukkaiden ja yritysten taloudellisesta toimeliaisuudesta, mihin kaupungilla ei ole suoraa mahdollisuutta vaikuttaa. Valtionosuuksista taas päätetään eduskunnassa. Helsingin omassa päätösvallassa on kaupungin perimät erilaiset maksut, jotka muodostavat vain pienen osan kaupungin tuloista.
Menoista päättäminen on sen sijaan pitkälti kaupungin omassa määräysvallassa. Lakisääteisten tehtävien lisäksi Helsinki on ottanut itselleen paljon vapaaehtoisia tehtäviä. Näiden tehtävien hoitaminen ja rahoitus ovat täysin kaupungin omassa päätösvallassa.
Valitettavan usein politiikassa on tilanne se, että kun on kerran rahaa johonkin annettu, on sitä lähes mahdotonta ottaa pois. Tämä johtaa ajan saatossa siihen, että budjetti paisuu, kun uusia menokohteita keksitään eikä vanhoista oteta mitään pois. Sama pätee myös henkilöstöön. Helsingin kaupunki on lähes 40 000 työntekijällään Suomen suurin työnantaja. Uusia työntekijöitä palkataan jatkuvasti samaan aikaan kun vanhojen työntekijöiden osalta on linjattu, että kaupunki ei irtisano ketään tuotannollisilla tai taloudellisilla perusteilla. Tämä on johtanut kaupungin henkilöstömäärän roimaan kasvuun.
Kun taloudelliset ajat on vaikeat, tulisi kaupungilla olla kyky hillitä menojaan. Tulojen vähentyessä myös menoja pitää voida karsia. Muussa tapauksessa Helsinki voi ajautua samanlaiseen kurimukseen kuin maamme valtiontalous. Velkaantumisen hillitseminen on sitä helpompaa, mitä aikaisemmin ongelmiin puututaan. Nykyisten menojen rahoittaminen tulevien sukupolvien kustannuksella ei ole hyväksyttävää.
Otto Meri
kaupunginvaltuutettu (kok), yrittäjä,
oikeustieteen tohtori
