Kesällä on uutisoitu Helsingin koulujen eriytymisestä. Keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun Helsingin kaupungin suomenkielisen koulutuksen jaosto päätti muuttaa oppilaaksiottoalueita. Se tarkoittaa, että alakoululaisen lähin koulu saattaa olla kadun toisella puolella, mutta uudistuksen jälkeen lapsen koulu sijaitsee 2 kilometrin päässä. Julkilausuttu syy uudistukselle oli tasata oppilaiden määrää eri kouluissa. Todellisuudessa yksi syy uudistukselle oli tasata muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkieleen puhuvien oppilaiden määrää koulujen välillä.
Esimerkiksi Itäkeskuksen peruskoulussa aloitti toissa vuonna 39 oppilasta. Heistä kuuden äidinkieli oli suomi ja loppujen 33 oppilaan joku muu. Tilanne on huolestuttava. Tutkimusten mukaan muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien oppilaiden oppimistulokset ovat selvästi huonompia kuin suomea tai ruotsia puhuvien oppilaiden.
Koulupiirejä muuttamalla murennettiin samalla sitä luottamusta, jota kaupunki on pitkään yrittänyt rakentaa. Monet ovat ostaneet asunnon sillä ajatuksella, että lapset pääsevät lähellä sijaitsevaan kouluun. Nyt tehtyjen muutosten takia tilanne on muuttunut. Vanhemmat ovat ymmärrettävästi pettyneitä.
Mediassa on puhuttu ”koulushoppailusta” ikään kuin siinä olisi jotain pahaa. Päinvastoin on täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävää, että vanhemmat haluavat valita lapselleen parhaan mahdollisen koulutien. Koululla ja koulukavereilla on aivan keskeinen merkitys lapsen kasvun ja kehityksen kannalta.
Lisäksi mediassa on kuluneen vuoden aikana uutisoitu lisääntyneestä kouluväkivallasta. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on uutisoinut, että oppilaat kohdistavat eniten väkivaltaa naisiin ja alle 40-vuotiaisiin. Kyselyyn vastanneista opettajista jopa 14 prosenttia kertoi kokeneensa väkivaltaa työpaikallaan viimeisen vuoden aikana. Väkivalta on ollut luonteeltaan kuristamista, tönimistä, lyömistä, sylkemistä, puremista ja fyysisellä väkivallalla uhkailua. Tietyissä kouluissa opettajille on jopa järjestetty itsepuolustuskoulutusta.
Jotain koulumaailmassa tuntuu olennaisesti muuttuneen. Vielä vuonna 2006 olimme Pisa-tilastojen kärjessä. Nyt roimaa tiputusta on tapahtunut kaikissa aineissa. Myös lasten lukutaito on heikentynyt. Osansa tässä on varmasti älylaitteiden lisääntyneellä käytöllä, johon on onneksi hiljalleen herätty kieltämällä älypuhelinten käyttö koulupäivän aikana.
Pienelle lapselle lukeminen on parasta mitä vanhemmat voivat tarjota. Lisäksi maahanmuuttajilta tulee vaatia suomen kielen oppimista. Ei voi olla niin, että vuosia Suomessa asuneet maahanmuuttajat eivät osaa suomea. Saati heidän Suomessa syntyneet lapsensa. Ilman suomen kielen osaamista yhteiskuntaamme integroituminen on vaikeaa ellei peräti mahdotonta.
Otto Meri
kaupunginvaltuutettu (kok), yrittäjä,
oikeustieteen tohtori
