Missäs rva Maisa tai herra Joku luuhaa?

Kuvan patsas on Palokin koskien ympäröimästä Ronttopuistosta, jossa voi ihailla erilaisia käsintehtyjä satupatsaita. Kuva: LetterboxMediat

… kun ette vastaile viesteihini, kysyn vaan? Oletteko sairaita vai muuten vain tympääntyneitä? Vai mahdollisesti omaatte teknisen vian? Tekniikka tässä onkin useimmiten viturallaan kaikilla meillä. Pää kun ei pysy missään mielessä enää mukana.
Rva Maisalla ja Herra Jokulla, kun on sormensa pelissä monissa tapauksissa. Niin papereiden katoamisissa kuin instrumenttien hävittämäisissäkin. Todellinen moniosaaja siis. Parasta oli, kun tuttavani oli leikkauksessa ja hän palasi sieltä ilman toista etuhammasta. Joku oli sen häneltä irroittanut. Jalasta kylläkin olisi ollut kyse. Samoin Maisa, kun soitti allekirjoittaneelle ja sanoi: tavataan sitten vuoden kuluttua uudestaan. Viimeksi olen muistaakseni tavannut Maisan vuonna 2018! Ja kuinka mones Maisa tämä nykyinen lieneekään? Se siitä henkilökohtaisesta palvelusta!

Kuka on tämä herra Joku ja rva Maisa? Työurani lääkärin vastaanottoapulaisena aloittaneena olen palannut halusta tutustua heihin. Heillä kun on todellista taitoa terveydenhuollollisissa kysymyksissä, tulisivat nyt suosiolla esiin. Mutta ei. Ainut, jota voin maalaisjärjellä syyttää on koulutodistuksia. Niissä luovuttiin huolellisuusnumeroista. Reputusprosentti olisi nykyisin huolellisuusnumeroissa huolestuttava. Tosi on! Ja mitä tämä taasen aiheuttaa – päällekkäistyötä – ja mitä se aiheuttaa – jatkuvaa kiirettä – ja mitä se taas aiheuttaa – loppuun palamista – ja mitä se taas aiheuttaa – sairaslomia ja työkyvyttömyyttä ja mitä se taas aiheuttaa – budjettien keikahtamista miinuspuolelle! Ja se taas aiheuttaa veronmaksajille kustannuksia. Pussien pohjia täytyy taas kaivella, tietty!

Mutta emmekö ole kaikkeen tuohon jo niin tottuneita. Odottelen tässä terveydenhuollolta tietoa päänsiirroista. Tarvitsisin ehdottomasti uuden sellaisen. Kun nyt tässä on porukalle jo vaihdettu jalat, lonkat, sydän ja muitakin sisäelimiä, niin nyt olisi pään vuoro. Se kun tässä maailman menossa jää jälkeen ja taantuu aina lapsen tasolle. Kroppa vielä hoituu, mutta pää elää omaa elämäänsä. Aina jopa toisen maailmansodan aikaan. Kovin kaukaa ei tarvitse esimerkkiä etsiä näiden valtionjohtajienkaan keskuudesta.
Ennen vanhaan sanottiin: Järki hoi, älä jätä! Nyt kun se alkaa jätättää jo yhteiskuntien yläpäissä, miten käynee pienen ihmisen? Niin piki pienten aivojenkin, kysyn vaan! Niiden siirtyminen sulkakynäaikoihin lienee uusien, todellisten mahdollisuuksien avautuminen vihdoin viimein. Joista ainakin yksi olisi itselleni mieluisin: jatkuvan hiljaisuuden retriitin saavuttaminen!

Elina Kuosmanen

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.