Kesästä puhutaan kuin yhteisestä kokemuksesta. Silti jokainen meistä elää oman kesänsä.
Yksi odottaa kesälomaansa kuukausia. Ensimmäisenä lomapäivänä aurinko nousee pilvettömälle taivaalle, järven pinta on peilityyni ja lämpöä riittää pitkälle iltaan. Toinen on suunnitellut lomansa yhtä huolellisesti, mutta saa seurakseen viikon sateita, koleaa tuulta ja harmaita pilviä. Kun työt jälleen alkavat, taivas kirkastuu kuin kohtalon ivana.
Kesäsää on armoton tasapäistäjä. Se ei tunne kalentereita eikä lomatoiveita. Aurinko ei tarkista työvuorolistoja eikä sade lue lomakalenteria. Pilvet kulkevat omia reittejään välittämättä siitä, kuka on odottanut lomaansa yksitoista kuukautta.
Ehkä juuri siksi sää on meille niin ehtymätön puheenaihe. Lyhyen kesän jokainen aurinkoinen päivä tuntuu arvokkaalta. Haluaisimme uskoa, että juuri omalle lomalle osuisi se viikon mittainen hellejakso, josta puhutaan vielä syksylläkin. Joskus niin käy. Joskus ei.
Sää on siitä reilu, että se kohtelee kaikkia epäreilusti.
Ajatus tuntuu tutulta myös muualla kuin säätiedotuksessa. Toisen työura etenee lähes huomaamatta, toiselle vastoinkäymiset osuvat juuri silloin, kun voimia olisi vähiten. Yksi löytää rinnalleen elämänkumppanin helposti, toinen etsii pitkään. Jonkun kesään mahtuu häitä, valmistujaisia ja iloisia uutisia, toisen kesään sairaalakäyntejä ja huolta läheisestä.
Elämä ei jaa aurinkoa tasan.
Silti kaikkein ratkaisevinta ei useinkaan ole se, millaisen sään tai millaiset lähtökohdat saamme. Tärkeämpää on se, mitä niillä teemme. Sadepäivä voi olla hukkaan heitetty päivä tai hetki, jolloin kiire viimein hellittää. Aurinkoinen päiväkin voi kulua niin, että vasta illalla huomaa juosseensa koko ajan jotakin seuraavaa kohti.
Ehkä onnella onkin vähemmän tekemistä sattuman kuin suhtautumisen kanssa. Emme voi päättää, milloin sade alkaa, mutta voimme päättää, annammeko sen pilata koko päivän. Elämässäkin kaikkea ei voi valita, mutta omaa asennettaan voi harjoitella. Se ei poista vastoinkäymisiä, mutta tekee niistä usein kevyempiä kantaa.
Vanhaa sanontaa ’onni yksillä, kesä kaikilla’ voisikin muuttaa hieman.
Kesä ei koskaan jakaudu tasan. Joku saa hellettä, toinen sadeviikkoja. Samoin käy elämässä. Mutta aivan kuten hyvä kesä ei synny pelkästä auringonpaisteesta, ei hyvä elämäkään synny siitä, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.
Vuosien päästä harva muistaa, montako hellepäivää omalle lomalle osui. Sen sijaan muistamme ihmiset, kohtaamiset ja ne hetket, jolloin osasimme iloita siitä, mitä meillä juuri silloin oli. Ehkä siinä piilee sekä hyvän kesän että hyvän elämän salaisuus.
