Kesällä koti jäi helposti hieman sivurooliin. Ovi kävi tavallista useammin ulospäin, viikonloput kuluivat mökillä, matkoilla ja terasseilla, ja lämpiminä iltoina ei ollut kiire sisälle. Kesällä koti olikin monelle paikka, josta lähdettiin ja johon palattiin – joskus vain vaihtamaan vaatteita ja kastelemaan kukat.
Syyskuussa asetelma muuttuu
Pikku hiljaa illat pimenevät, koulut ovat alkaneet ja työpaikoilla lomakausi on viimeisilläkin onnekkailla päättymässä. Vähitellen elämä siirtyy jälleen sisätiloihin. Samalla katse alkaa osua asioihin, joita kesällä ei tullut huomanneeksi. Pitäisikö tuo seinä maalata? Vetääkö ikkuna? Missä ovatkaan kynttilät? Ja miten eteiseen on taas onnistuttu keräämään näin paljon tavaraa?
Ehkä juuri siksi syksy on kodin vuodenaikaa. Keväällä ja kesällä huomio suuntautuu ulospäin, syksyllä sisäänpäin – sekä kirjaimellisesti että vähän kuvaannollisestikin.
Kodin merkitystä mitataan usein euroissa ja neliöissä. Se on ymmärrettävää, sillä useimmille asunto on elämän suurin taloudellinen sijoitus. Silti kodin todellinen arvo syntyy aivan muusta. Siitä, miltä tuntuu avata oma ulko-ovi pitkän päivän jälkeen. Tutusta kahvikupista, omasta nojatuolista ja keittiön pöydästä, jonka ympärillä käydään paljon tärkeämpiä neuvotteluja kuin monessa kokoushuoneessa.
Syksy tuo mukanaan myös käytännöllisemmän muistilistan. Omakotitalossa tarkistetaan rännit ja pihakaivot, laitetaan pihaa talvikuntoon ja katsotaan, että lämmitys toimii ennen ensimmäisiä kylmiä öitä. Kerrostalossakin voi tiivistää ikkunoita, järjestää kaappeja ja vaihtaa kesän keveyttä vähitellen lämpimämpään.
Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse remontoida, uusia eikä sisustaa uudelleen. Joskus kodin parantamiseen riittää, että siellä on hyvä olla.
Syyskuun hämärtyvissä illoissa sen huomaa ehkä tavallista selvemmin: kesällä maailma kutsuu meitä lähtemään. Syksyllä koti kutsuu palaamaan.
Ps. Habitare-messut Messukeskuksessa 2.-6. syyskuuta.
