Kun on pystynyt tänä vuonna tarkkailemaan poikkeuksellisen pitkään keväistä ja nyt jo kesäistä luontoa, huomaa samanlaisia piirteitä eläinkunnan kuin ihmiskunnan keskuudessa. Otan esimerkiksi läheisen lahdenpoukaman Pälkäne -vedessä. Järvi on suuruusluokassa viideskymmenes 187 888:n vähintään 0.05 hehtaarin laajuisen Suomen järven ja lammen joukossa.
Erityisen kiivaasti omaa reviiriään puolustavat linnut. Läheisessä poukamassa on 30 vuotta uikkuihin kuuluvien härkälintujen vedessä kelluvat pesät. Talvet linnut viettävät kaukana etelässä, mutta laiskimmat saattavat varmuuden vuoksi talvehtia niinkin lähellä kuin Viron Saarenmaalla. Sukupolvi on jo vaihtunut, mutta puolustus on koko ajan sama, rääkyvä ääni. Vastarannalla huomiota herättää äänekäs laulujoutsenpariskunta ja yksi vanhapoika. Lähipelloilla, täällä jossakin eli Myttäälässä, niitä on joskus samaan aikaan koolla reservissä sata. Kun on vaaralle alttiina syntymämaa, kotiaskareet jäädä saa. Eli viel` on Suomi voimissaan.
Aluetta on uhannut vuosien varrella muutaman kerran läheisessä ilmavoimien tukikohdassa Laipan erämaassa elelevä ja uhitteleva merikotka. Se hamuilee viattomia ja puolueettomia suomalaisia sorsapoikueita, vaikka sitä varten on varattu oma virallinen saalistus- ja tarkkailupaikka Kangasalan kesäteatterin liepeille. Ehkä tämän Pohtimolammen yksipuolinen kirjolohiateria on alkanut kyllästyttää. Michelin-arvoa tuolle lintubongareiden tarkkailupaikalle ei olekaan myönnetty.
Vaan kun kotka liitelee 15 km/h nopeusrajoituskyltin kohdalta kohti saalista, se näkyy joutsenten tutkassa. Joutsenet korottavat rämisevää ääntään ja pörhentelevät siivillään. Samalla härkälintujen mahtava äänivarasto aukeaa. Nöyryytetty ilmatilamme loukkaaja ja häikäilemätön saalistaja palaa pesälleen Ski Sappeen vapaa-ajan keskuksen takamaastoon. Varikset ja lokit voivat näin rauhassa jatkaa rannoilla pesimistään. Kaakkurit lymyilevät vaaran uhatessa rantavitikoissa ja naakat piiloutuvat huoltokomppanian savupiippuihin. Pikkulinnuilla on pari vuotta sitten rakennettuja turvallisia, pieniovisia pönttöjä, koko Suomeen ainakin miljoona. Nyt niille riittää ruokaa television pörriäiskampanjan ansiosta.
Mahtava saalistaja kalasääski eli sotilaalliselta salanimeltään sääksi väistää taistelutilanteissa Kankahuvenlahden
ilmatorjuntaa ja pakenee Hauhon suuntaan. Lepattavin siivin se kohoaa korkeammalle, ohjuspatteristoamme paeten.
Näissä maisemissa on näkynyt myös haikaroita, sekä virolaisia että kanadalaisia, mutta ei vielä tänä vuonna. Ne ovat
ilmeisesti vetäytyneet pääsihteeri Stolzenbergin määräyksellä takaisin tukikohtiinsa Naton Haapsaluun
huomattuaan olleensa täällä vaaralle alttiina.
Lokit kaivavat ravintonsa kosteikoista silloin kun ne kyllästyvät kala-ateriaan. Korpit ärhentelevät taustalla
hakkuuaukioilla puolustaen päättäväisesti kotirintamaa. Hyökkääjiksi niistä ei ole, mutta niidenkin äänivarat pelottavat
hyökkääjiä.
* * *
Kun meillä ei Pariisin rauhansopimuksen (1947) seitsemännentoista artiklan mukaan ole oikeutta ylläpitää
sukellusveneitä eli vedenalaisia aseita, kalojen ja norppien roolista maanpuolustuksessa on hyödytöntä aloittaa
keskustelua. Sen voin kuitenkin paljastaa, että mateella on kova pää ja delfiinit ovat aloittaneet puolustusvalmiutemme
testaamisen Ahvenanmerellä.
Maavoimien tehokkuuden arviointi tulevassa sotatilanteessa voidaan sekin jättää tuonnemmaksi, sillä kenttätykkejä,
polkupyöriä, suksia ja moottorikelkkoja hankitaan vasta kun on tosi kysymyksessä, ilmassa käytävien taisteluiden
tehokkuus ja taktiikka valittu ja niihin liittyvät tarvittavat rahat hallituksessa varattu.
Nyt kun vähän kiistelläänkin puolustusvoimien hävittäjähankinnoista, reserviin siirrettynä
ilmatorjunnan kapteenina ja entisenä Ilmatorjuntasäätiön jäsenenä velvollisuuteni on luomakunnan esimerkkiä
korostaen esittää kiusallinen kysymys: Olemmeko hankinnoissamme hakoteillä eli kohentamassa 7-10 miljardilla eurolla
väärää aselajia?
Ilmatorjunta näyttää luonnon olosuhteissa tehokkaammalta kuin ilmavoimat.
MARTTI HUHTAMÄKI
m.h.huhtamaki
