Nyt kai minunkin pitäisi muistella syntejäni, joita puoli vuosisataa sitten ei huomannut kukaan. Pelaajana ja koripallovalmentajana Tampereen Pyrinnössä ja viisi vuotta valmentajana, lääkärinä, huoltajana ja joukkueen johtajana Helsingin NMKY:ssä ei varmaankaan tänään kestäisi päivän valoa. Nuoren Kristikan joukkueen vanhemmista, joista tosin monen isä oli kaatunut sodassa, jotkut pyysivät lupaa tulla katsomaan harjoituksia nykyisen Arthur-hotellin vintille, jota monet HNMKY:n 1700 nykynuorista edelleen kuluttavat. En suostunut. Sanoin, että teidän on vaikea hyväksyä sitä, ettei valmentaminen ole aina oikeudenmukaista. Silloin ei ollut edes näitä klubitakkimiehiä tukemassa tai moittimassa valmentajia sen mukaisesti, mikä on tilanne sarjataulukossa. Kiusallisia vastustajia valmennuspuolella olivat Erkki Hiltunen, KTP, Pentti Salmi, HKT, ja Felix Paasonen, Torpan Pojat.
Tilannetta kiristi joskus se, että valmentajat olivat myös toistensa otteluissa erotuomareina. Tilanne on nykyään aivan toinen. Nyttemmin hiipunut TUL ja perinneyhdistykseksi ajettu SVUL olivat tuolloin voimakkaita tekijöitä ja toistensa vastustajia. Pelaajat eivät tulleet Atlantin takaa. Nyt Suomi on Euroopan amerikkalaisin ja tummaihoisin koripallomaa, lähinnä verotushelpotustemme johdosta.
Silloin Helsingistä saattoi olla seitsemän seuraa pääsarjassa, mikä oli yhtä suuri ongelma kuin nykyisin se, että kaikki on yhden kortin, herrojen Kulvik ja Hedberg rohkeasti rakentaman Seagullsin varassa.
* * *
Ja sitten niihin tunnustuksiin, joista varmaankin tänään saisi ohjelmia ja otsikoita aikaan. Ensimmäinen johtamani pelimatka HNMKY:n puserossa oli I divisioonan otteluihin, lauantaina Kotkan Reipasta ja sunnuntaina Karhulan Pelikarhuja vastaan. Myöhäisen ajankohdan johdosta lauantaina Kotkassa oli voittoisan ottelun auki vain yksi merimieskapakka. Olimme sopineet perjantaina harjoitusten ja joukkueen nimeämisen päätteeksi kättä päälle lyöden, että pysymme yhdessä koko matkan. Jotkut pojat olivat tutustuneet edellisellä pelimatkalla Lahdessa putkaan. Vilho Nuoreva, ensimmäisen koripallon Kööpenhaminasta Suomeen ja Keuruulle tuonut sosiaalineuvos, oli tuon minulle häpeäkseen tunnustanut.
Sanoin pelaajille. minua viisi vuotta nuoremmille, etten puutu historiaan, mutta jos näen jonkun nauttivan alkoholia tai
polttavan tupakkaa, minua ei enää näy. Joukkueen kapteeni, ainoa varakkaan kodin poika, kääntyi kuitenkin kapakan ovelta toiseen suuntaan majapaikkaan marssiessamme. Hän palasi tunnin kuluttua, kuulin.
Aamulla herätin hänet yläsängystä ja pyysin pukeutumaan. Hän poistui ovea paukuttaen, mutta palasi pian takaisin ja pyysi matkarahoja.
”Sinä olet tulomatkan velkaa, mutta sen voin antaa anteeksi”, päätin keskustelun.
Maanantaina hän tuli nöyränä salille ja pyysi anteeksi. En antanut. Siinä myönnän tehneeni virheen, mutta kun sain hänelle vanhempien pelaajien Sörnäisten NMKY:stä pelipaikan, hänestäkin tuli kunnon mies ja lääkäri Pohjois-Karjalaan.
Voitimme kaksi Euroopan NMKY-liiton mestaruutta ja pelaajista, Rautatieaseman blankkipojista tuli eri alojen tuli tohtoreita ja maistereita, insinöörejä, valtiosihteeri, UPM Kymmenen ja Tukon pääjohtaja jne…Aitoossa rapujuhlissamme muutama vuosi sitten kun he nauttivat rapujen kanssa valkoviiniä, vaimotkin vitsailivat, että ottakaa salaa, etten minä näe.
Ja vielä lopuksi kommentti näihin luistelun muodollisuuksiin. Valmentaja saattaa lipsauttaa typeryyksiä, kuten monet muutkin, mutta puheen tyyli kelpaa niin kauan kuin äidin lapsi pysyy taidolla ja tahdolla mukana. Häiriköt astuvat esiin heti kun asetelmat muuttuvat, tässäkin monen yhteisen vuoden jälkeen.
MARTTI HUHTAMÄKI
m.h.huhtamaki@gmail.com
