Huhtamäki: Ruotsin malli

Suomi on tottunut ottamaan mallia Ruotsista useilla  elämän alueilla. Sosiaaliturvassa on ollut opittavaa, samoin liikenteen nopeusrajoituksissa. Ruotsi tosin matki Suomea siirtyessään vasemmanpuoliseen liikenteeseen.

Viime vuosina on saatu mallia talouskasvusta, sote-uudistuksesta ja hallitsemattomasta maahanmuutosta. Kaikille nämä kultaiset neuvot sosiaaliturvassa ja terveydenhoidossa eivät kuitenkaan kelpaa, koska kadehditaan apteekkareita ja niitä yksityisiä tahoja, joilla on taito hoitaa sairaita ja oikeus kirjoittaa reseptejä.

Myöskään sitä ei muisteta, että Suomessa on muitakin maakuntia kuin Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Häme.

* * *

Yksi lainaus ruotsalaisilta on kuitenkin hyväksytty yli puoluerajojen.

Volvon pääjohtaja Per Gyllenhammar antoi aikanaan työväelleen luvan sinutella häntä. Tuo mahdollisuus levisi nopeasti koko Ruotsiin ja pian myös Suomeen. Nyt Ruotsissa kuningastakin  saatetaan sinutella muualla kuin Nobel-gaalassa ja valtiopäivien avajaisissa.

Minä sinuttelin kuningatar Silviaa jo ennen kuin Kaarle XVI Kustaa oli häntä edes tavannut.

Kansainvälisen olympiakomitean suomalaisjäsen Erik von Frenckell pyysi minut talvella 1963 Innsbruckin esiolympialaisten kisaoppaansa kavaljeeriksi Seefeldiin Sport-hotelliin yhdeksi illaksi. Hän piti tuolloin talvella 1963 itseään jo liian kömpelönä tanssijana.

Se mukava ilta oli ja meni. Ruotsin kruununprinssi tapasi tuon neiti Silvia Sommerlathin vasta itse kisoissa seuraavana vuonna. Me tapasimme kuningatar Silvian kanssa seuraavan kerran Sarajevon talvikisoissa 1984 kun satuimme samalle yhteiselle hiihtolenkille. Todistuksena tästä on ainoa ”Nämä lumet eivät sula”- olympiakirjaani hänestä ottamani valokuva. Silloin tosin ei ollut selfietä keksitty.

Sinuttelu on ollut tapana ainakin urheilun maailmassa jo ennen Gyllenhammariakin. Vaan on siinäkin ollut sopeutumista.

Suomen Hiihtoliiton puheenjohtajana toimi muutaman vuoden  kenraaliluutnantti Ali Koskimaa. Koskimaa seurasi Lahden MM-kisoissa murtomaahiihdon tapahtumia ladun varrella Karpalon mäen kupeessa. Taaksemme tuli urheilukomppanian varusmies kamera kaulassa.

Asettuessaan kuvaamaan hänen edessään oli siviiliasuinen kenraali Koskimaa.

”Siirry äijä vähän sivuun, ettet peitä näköalaani”, asepukuinen varusmies komensi.

Koskimaa siirtyi sivummalle ja  murahti minulle: ”On tässä totuttelemista. Jollen olisi Hiihtoliiton puheenjohtaja, tuo heppu olisi kymmenen minuutin kuluttua putkassa”.

* * *

Sinuttelu on sinänsä mainio käytäntö, mutta kieltämättä tuntuu hyvältä kun joskus joku nuori myyjä kysyy Tikkurilan R-kioskissa, että ”tuleeko Teille jotain muuta?

MARTTI HUHTAMÄKI

JAA