Ihan Seelana on rakastetun näyttelijä ja teatteritaiteen kunniatohtorin Seela Sellan ympärille rakennettu teatteritapahtuma, jossa hänen ystävänsä ja monipuolinen teatterin osaaja Kari Paukkunen haastattelee häntä. Tällä näytöksellä he ovat kiertäneet ja tällä kertaa satuin istumaan Riihimäen teatterin katsomossa.
Yhdessä tämä kaksikko käy läpi Sellan elämäntarinaa ja työtä. He ovat tunteneet toisensa vuodesta 1973 ja Paukkunen on ohjannut paljon näyttelijää.
Tarinoinnin lomassa näytetään videokatkelmia Leena Tammisen kirjoittamista Seelan esityksistä Seela Sella seisaallaan, Ottaa sydämestä, Seela Sella ja Pieni eläin ja Yhtä matkaa. Koskettava oli myös Pispalan plikan lausuma Lauri Viidan äitiruno Alfhild ja kohtaus Tsehovin Lokista. Kuten arvata saatatte, ei naurua tule puuttumaan, kun kuullaan pitkästä elämäntaipaleesta, jonka aikana Seela Virtasesta kehkeytyi rakastettu ja palkittu näyttelijä sekä edesmenneen Eelis Sellan puoliso. Moni saattaa muistaa pariskunnan yhteisistä koskettavista juutalaislauluilloista.
Ihan Seelana on mahdollisuus nähdä ainakin vielä 17.10. Riihimäen teatterissa, suosittelen lämpimästi.
Vakavampiin tunnelmiin sai keskittyä Hämeenlinnan kaupunginteatterissa, kun siellä esiintyi kaksikko Kaj Chydenius piano ja Sanni Reilin laulu.
Pitkän matkan ja elämäntyön on tehnyt Kaj Chydenius säveltäjänä ja säestäjänä , jolta kuultiin mm. vuonna 1968 Aulikki Oksasen sanoihin sävelletty Sinua, sinua rakastan, joka on varmaan yksi hänen tuotantonsa tunnetuimpia. Minua kosketti Leena Tammisen sanoittama ja vuonna 2009 sävelletty Älä odota kyyneleitä. Kauniisti soi nuoren Sanni Reilinin ääni mm. espanjaksi Carmen Luz Bejaranon runoon sävelletyssä Ay amor.
Konsertti oli saanut teemansa Niin minä Sinua toivoin Matti Rossin kirjoittamista säkeistä, jotka Chydenius oli säveltänyt vuonna 2009.
Nautittavaa musisointia eri sukupolven taiteilijoilta. Toivoa vain sopii vastikään pyöreitä vuosiaan täyttäneelle pianistille terveyttä ja hengen korkeaa lentoa, jota konsertti tarjosi.
Eikä lapsiakaan ole unohdettu. Koronan aikana hekin ovat kokeneet vaikeuksia, joten nyt oli positiivisten elämysten aika Lahden teatterissa, jossa Astrid Lindgrenin rakastettu maailman paras metkuilija Katto-Kassinen pääsi esille. Petteri, perheen kesken Pikkuveli, käy ensimmäistä vuotta koulua. .Perheen isoveli ja isosisko ovat jo teinejä ja vanhemmilla on omat kiireensä. Eräänä päivänä pikkuveljen huoneen ikkunasta kurkistaa Katto-Kassinen ja sitä lähtee keriytymään mielikuvituksen maailma.
Ohjaus on Tuija Töyräksen , lavastus ja puvustus Kirsi Mannisen. Rooleissa mm. Tapani Kalliomäki, Lumikki Väinämö ja Jori Halttunen.
Sinkka-museossa Keravalla on vastikään avautunut vallan mainio näyttely Naisia, naamioita ja villiä luontoa. Minua ovat aina puhutellut raumalaisen taiteilija Kerttu Horilan oikean ihmisen kokoiset keramiikkahahmot. Hänellä on mm. hauska mummoikäinen Peppi Pitkätossu-henkilö, jolla eriväriset raitasukat jaloissaan. Horila on saanut seurakseen Samuli Heimosen, Jenni Hiltusen, Eeva Peuran ja Elina Ruohosen. Menkääpä katsomaan ja valitkaa oma suosikkinne. Näyttely on avoinna 1.10.-21 asti.
Tommi Kinnunen sai minut hurmaantumaan ensimmäiseen kirjaansa Neljäntienristeys, joista Lahden kaupungin teatteri teki mielenkiintoisen näytelmäversion Juhani-näyttämölleen. Hyvä sekin oli. Laapotin ja Pintin lisäksi on päässyt nyt julki neljäs romaani Kinnuselta Ei kertonut katuvansa. Se kuvaa viitta naista, jotka lähtevät sodan jälkeen vuonna 1945 norjalaiselta vankileiriltä läpi poltetun Lapin kotikonnuilleen. Aihe, jota on varsin vähän käsitelty. Taidokasta kuvausta, vaan rajuja kokemuksia heistä kullakin.
Suorastaan ihanaa, että taidelaitokset ovat avautuneet ja pääsemme, tosin kaikkia varokeinoja käyttäen, taas moninaisen kulttuurin ääreen. Elämä voittaa.
Hilkka Männynsalo
