Kun rajaseudun epätoivoon vaipuneet pankkiirit palkkasivat Allan Pinkertonin ”vainukoirineen” vuonna 1871 tekemään lopun Jamesin koplan ryöstelystä arvelivat he ryöstöjen päättyvän siihen.
Pinkerton oli alallaan vailla vertaistaan. Hän kirjoitti kerran yhdelle alaisistaan: ”En tunne sanaa epäonnistuminen. Mikään taivaassa tai maan päällä ei voi minuun vaikuttaa silloin, kun tiedän olevani oikeassa.” Pinkerton oli hankkinut taitonsa miesjahdin toteutukseen lukemattomien salaperäisten hankkeiden tuomien kokemusten kautta.
Kotimaassaan Skotlannissa Pinkerton oli toiminut vallankumouksellisena työläisten olojen uudistuksia puolustavana agitaattorina. Hän pakeni pidätystään matkustamalla siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin vuonna 1843. Asettuen Illinoisiin, tuli hänestä tulisieluinen orjuuden vastustaja. Hän auttoi monia paenneita orjia turvaan Kanadaan.
Pinkertonin viehtymys salaisiin tehtäviin innosti hänet liittymään Chicagon poliisivoimiin, ja hänestä tuli laitoksen ensimmäinen etsivä. Murrettuaan väärennösliigan ja saavutettuaan muutakin menestystä työssään, perusti hän oman etsivätoimiston vuonna 1850.
Toimisto niitti pian mainetta uusista uskaliaista työtavoistaan, käsittäen mm. psykologisen sodankäynnin erikoisia sovelluksia ”saaliin” satimeen saattamiseksi. Eräässäkin tapauksessa, jossa pankkivirkailija surmattiin vuonna 1856, laittoi Pinkerton hämmästyttävästi pankkivirkailijaa muistuttavan etsivän varjostamaan epäiltyä nimeltään Drysdale.
Tultuaan päivin ja öin vainotuksi murtui Drysdale lopulta päätyen itsemurhaan murhan tunnustettuaan. Tällaiset taktiikat saivat rikolliset pelkäämään Pinkertonia. He antoivat hänelle lisänimen ”Silmä”, nimi joka oletettavasti johdettiin toimiston tunnuksessa näkyvästä silmästä. Nykyään käytetty yksityisetsivää kuvaava nimitys ”private eye” juontuu tästä taustasta.
Yksi Pinkertonin aloitteista, Illinois Central Railroad -rautatieyhtiön junien varustaminen vartijoilla, johti toimiston johtajan unelmatilanteeseen. Palvellessaan rautateitä kuului Pinkertonin kontakteihin mahtimiehiä. Heitä olivat mm. kunnianhimoinen yhtiön ylimmän johdon edustaja, myöhemmin kenraali George McClellanina tunnettu mies sekä takametsien lakimies, joka ei ollut kukaan muu kuin presidentti Abraham Lincoln.
Näihin ympyröihin kuului myös eräs Pinkertonin liittolaisista, majuri E.J. Allen, joka sai tehtäväkseen liittovaltion armeijan salaisen palvelun perustamisen. Allen koulutti vakoojiaan taidolla, ja näiden ”saatua vainun” salajuonesta salamurhata Lincoln junassa välillä Baltimore–Washington, teki Pinkerton henkilökohtaisesti suunnitelman tyhjäksi laittamalla presidentti aikaisempaan junaan.
Näiden toimien tuoman maineen saattelemana tuli Pinkertonin etsivätoimistosta Yhdysvaltain pohjoisten osien suuryritysten suosikki ja liittovaltion hallinnon epävirallinen haara.
Kauko Vanajas kääntänyt kirjasta THE GUNFIGHTERS.
