Kaksi koronavuotta ovat muuttaneet meitä. Pitkä, pakotettu hiljaiselo on kääntänyt ahneusmittaria pienemmälle. Nyt ihmettelemme, minne sitä olikaan ennen aina niin kiire Miksi piti hösätä koko ajan kaikenlaista?
Vähemmälläkin pärjää, olemme huomanneet. Kun ei päässyt ulos syömään ja tapahtumiin, katsottiin telkkaria kotona ja opeteltiin kutomaan islantilaisia villapaitoja. Ryhdyttiin leipomaan hapanjuurileipää ja tekemään vanhan ajan laatikkoruokia. Siitä tuli hyvä mieli ja turvallinen olo.
Kun ei päässyt liikuntapaikkoihin, käytiin kävelylenkeillä ja patikointiretkillä. Ostettiin sukset ja alettiin taas hiihtämään, jotkut jopa 30–40 vuoden tauon jälkeen.
Meille jo ennenkin eläneille tämä oli selvä paluu 1970-luvulle. Se tavallisuus ja tapahtumattomuus! Kuinka turvalliselta se tuntuikaan taas pitkästä aikaa. Nostalgia on sielunhoitoa epävarmoina aikoina.
Mutta nuoremmat sukupolvet ahdistuivat. Eivät päässeet kouluun, eivät harrastuksiin, eivät edes tapaamaan kavereitaan. Kuin heiltä olisi viety pois ilma, jota hengittää. Niin epätoivoista ja raastavaa joutua nuorena pakosti pysymään paikoillaan vuosikaupalla. Millaisen näkymän tulevaisuuteen tämä heille jätti?
Kun elämä vihdoin alkaa palata ennalleen, palaako se kuitenkaan? Olemme saaneet suuren epävarmuusopetuksen koronasta ja sodasta. Uskallammeko enää koskaan ahnehtia elämää niin kuin ennen? Ja haluammeko edes?
Monille on poikkeusajan myötä tullut uusi johtotähti elämään: kohtuus. Nyt harkitaan, kuinka paljon ja usein on järkevää matkustaa ulkomaille. Mietitään, tarvitsenko tätä ja tätäkään uutta mielihalutavaraa todella. Aletaan sen sijaan säästää rahaa pahan päivän varalle. Aletaan ajatella pitkällä tähtäimellä. Koska elämä on yhtäkkiä muuttunut niin paljon epävarmemmaksi, pysyvästi.
Jokainen sukupolvi joutuu käymään oman sotansa, sanotaan. Aiemmin ajattelin, että meidän sotamme on ilmastonmuutos. Nyt on valjennut, että kyllä se voi olla ihan oikeakin sota. On alettava varautua.
Vaula Norrena on merkitystutkija, jonka havaintojen mukaan huonoina aikoina kaikki vanha ja nostalginen on muodissa, kun taas hyvinä aikoina innostutaan futurismista, tulevaisuudesta.