National Roadille syöttävällä tietullisemalla vilkas liikennöinti pyrkii sulautumaan letkaksi historialliselle valtatielle. Majatalon talleilla vaihdetaan postivaunujen hevoset vetreisiin ja matkustajat ja ajurit saavat ruokailtua suojaisissa tiloissa. Vuonna 1811 liittovaltion rahoituksella aloitettu National Roadin rakentaminen loi elintärkeän linkin itärannikon ja Ohion laakson välille. Ensimmäinen osuus luikerteli vuorten lomassa Marylandin Cumberlandista Ohiojoen varrella sijaitsevaan Wheelingiin. 1850 – luvulla ylsivät lisäyhteydet aina Illinoisiin saakka.Itäinen tieosuus sai tunnustusta huolellisesta suunnittelutyöstä ja rakennustyön perusteellisuudesta. Sadeveden poisviettävä 6 metriä leveä keskikaista pinnotettiin kivimurskeella. Tie oli yksi harvoista jokasään teistä Yhdysvalloissa. Mukavan matkanteon mahdollistavalla valtaväylällä eivät matkanneet vain siirtolaiset vankkureineen, matkaa taittoi myös hyvin kirjava muiden kulkuneuvojen kirjo. Tiukasti aikataulutetut kilpailevien yritysten värikkäästi maalatut vankkurit mittelöivät usein vaarallisesti; valtavat rahtia kuljettavat vankkurit kuljettivat teollisuustuotteita länteen ja taas maataloustuotteita vastakkaiseen suuntaan; myös karjamarkkinoille jolkuttelevat karjalaumat kuuluivat valtatien vaeltajiin.
National Road rakennettiin vuosina 1811-1817 ja se oli ensimmäinen liittovaltion rahoituksella rakennettu maantie. Se loi reitin Atlantin rannikolta uuteen Ohion osavaltioon, ja se oli vuosikausia tärkein reitti Luoteisterritoorioon. Se oli tarpeeksi vahva kestämään uudisraivaajien vankkureita ja postivaunuja. Luoteisterritorio määriteltiin vuonna 1787 kattamaan alue Pennsylvaniasta länteen, Ohiojoesta pohjoiseen, Mississippijoesta itään ja Suurista järvistä etelään. Tätä aluetta tai osia siitä olivat tavoitelleet sekä Virginia, New York, Connecticut että Massachusetts. Lopulta alueesta tehtiin viisi uutta osavaltiota : Ohio, Indiana, Illinois, Micigan ja Wisconsin. Lisäksi Minnesota sai pienen alueen.
