Koira on aggressiiivinen perheen ihmisiä kohtaan

Perheenjäseniä uhkaileva, muriseva, näykkivä tai pureva koira on todella harmillinen, jopa vaarallinen asuinkumppani varsinkin jos perheessä on lapsia. Koiran aggressiivisen käytöksen syyn selvittäminen on erittäin tärkeää, jotta ihmiset ja koira(t) voivat elää yhdessä rauhassa ja turvallisin mielin. Tällaisessa tilanteessa sekä ihmiset että koira ovat stressaantuneita ja ongelmalla on tapana pahentua ellei asialle tehdä jotain. Aggressiivisuuden syyn selvittäminen on avainasemassa tilanteen korjaamiseksi. Usein kyse on pienistä asioista joihin omistaja pystyy myös itse vaikuttamaan. Lähtökohtaisesti normaali, terve koira joka saa elää normaalia perhe-elämää, ei ole aggressiivinen. Aina on muistettava että aggressiivinen koira ei ole itsekään onnellinen tai tyytyväinen.

Dominanssiongelma

Ennen uskottiin, että koirien aggressivinen käytös perheen ihmisiä kohtaan johtuu dominanssiongelmasta eli siitä, että koira pyrkii lauman johtajaksi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, syyt ovat tukimusten mukaan aivan muualla. Niistä seuraavaksi:

Pelko ja/tai epävarmuus

Yleisin syy oman perheenjäsenen puremiseen on se, että koira pelkää tai on epävarma. Myös lievempien uhkailujen (murina tai hampaiden näyttäminen/puremisella uhkaaminen) taustalta löytyy useimmiten pelko.

Jotkut koirat voivat olla hyvin pelokkaita jo syntyjään. Pelko on alkukantainen ja hyvin syvään juurtunut tunne ja hyvin pelokasta koiraa voidaankin verrata ihmiseen, joka sairastaa psykoosisairautta. Koirien pelokkuuden ja esim. ihmisen skitsofrenian taustalla on monia samoja tekijöitä. Koiran pelot eivät siis ole mikään leikin asia, vaan niihin kannattaa suhtautua asian vaatimalla vakavuudella.

Puutteellinen sosiaalistaminen

Jos koiraa ei ole sosiaalistettu pentuaikana, sillä voi olla voimakkaita pelkoja uusia tilanteita, ihmisiä tai koiria kohtaan. Myös, jos koiraa on pidetty nuorena tai aikuisena eristyksissä ihmisistä tai toisista koirista, uudet olosuhteet voivat tehdä koirasta epävarman, pelokkaan ja pahimmassa tapauksessa myös aggressiivisen. Pentutehtaista tulevat koirat ovat eläneet usein vailla ihmiskontakteja, samoin hyvin huonoista oloista tulevat rescue-koirat.

Omien tavaroiden, ruoan ja tilan puolustaminen

Joskus koira puolustaa omaisuuttaan, ruokaansa tai omaa paikkaansa hyvinkin vahvasti. Se saattaa murahtaa varoitukseksi, ja jos toinen ei usko varoitusta, pahimmassa tapauksessa koira puree. Tärkeistä asioista kilpaileminen ja niiden puolustaminen on koirille luonnollista, eikä se koiralaumassa ole tavatonta tai moitittavaa, luonnossa niillä on oikeus siihen. Kesyn, ihmisten kanssa elävän koiran on opittava siihen, että siltä otetaan pois lelu, ruokakuppi tai esim. herkkupala. Tämä on välttämätöntä siksi, että joskus se on koiran oman turvallisuuden ja terveyden kannalta parempi: omistaja voi huomata lelun rikkoutuneen tai herkkupalan sisältävän jotain koiralle vahingollista. Tämä luopumisen taito ja käsky “irti” tulee opettaa koiralle jo pentuna.

Koiralla on oikeus omaan tilaan, paikkaan ja rauhalliseen lepoon. Varsinkin lapsiperheissä lapsille on opetettava se, että nukkuvaa koiraa ei saa häiritä tai että koiraa ei saa halailla ja rutistella jos se esimerkiksi rimpuilemalla ilmaisee vastentahtoisuutensa hellittelyhetkeen. Unestaan herätetty koira saattaa säikähtää ja väkisin halausotteessa pidetty koira voi tuntea itsensä ahdistetuksi ja jopa purra vaistomaisesti.

Uhmaa vai ymmärtämättömyyttä?

Monet koirat viihtyvät hyvin sohvalla tai sängyssä. Jos tämä on sallittua, koiralle on opetettava jo pentuna myös “alas”- tai “omalle paikalle” -käsky. Helpointa molempien, sekä koiran että omistajan kannalta on tietysti se, että säännöt ovat aina samat ja johdonmukaiset, mutta esim. sohvalla on kiva joskus köllötellä myös koirakaverin kanssa. Koirat oppivat kyllä, että jotkut paikat ovat niille aina sallittuja, mutta joistakin paikoista ne ajetaan aina joskus pois. Jos koira näyttää hampaitaan, murisee tai yrittää jopa purra sohvalle pyrkivää perheenjäsentä, yksi koulutusvaihe on jäänyt omistajalta väliin. Koiralla täytyy kuitenkin olla ainakin yksi paikka, josta sitä ei käsketä koskaan pois, esim. oma peti, ja jossa se tietää saavansa olla rauhassa.

Kouluttamaton, hemmoteltu?

Kouluttamattomuus tai hemmottelu eivät aiheuta aggressiivista käyttäytymistä.

Rodun valinta

Jotkut rodut ovat luonteensa vuoksi haastavampia kuin toiset. Alkukantaiset rodut, varsinkin vahvalla vahtivietillä varustetut, ovat ehkä vaikeimpia. Luonteet vaihtelevat myös yksilöittäin rodun sisällä. Kun kasvatetaan luonteeltaan haastavia rotuja, kasvattajan tulee yrittää valita sopivat vanhemmat tuleville pennuille ja hoitaa emää ja pentuetta mahdollisimman hyvin. Omistajalla taas on erittäin suuri vastuu ja vaikutusvalta koiran luonteen kehitykseen siitä lähtien kun se kahdeksanviikkoisena erotetaan emästään ja sisaruksistaan. Rotumääritelmän mukainen “ihanneluonne” voi olla hyvin erilainen kuin kasvattajan tai pennun ostajan ihanne. Sinänsä olisi hyvä, että rotujen luonteet säilyisivät mahdollisimman alkuperäisinä, mutta toisaalta totuus on se, että hyvin harva koira pääsee enää toteuttamaan alkuperäistä tehtäväänsä.

 

Vältä näitä aina, ja erityisesti silloin, kun koira osoittaa merkkejä aggressivisuudesta:

Tuijottaminen

Koiralle tuijottaminen on haaste. Jos koira vaikuttaa ärtyneeltä, käännä katseesi pois. Tästä koira ymmärtää, että et uhkaa sitä.

Väkisin halailu

Useimmat koirat sietävät omistajansa taholta halailua, mutta koiramaailmassa säännöt ovat erilaiset. Koirat eivät osoita kiintymystä tai hellyyttä halailemalla, päin vastoin: kun koira laittaa tassunsa toisen koiran päälle, kyse on hallinnan ja ylemmyyden näyttämisestä. Kunnioita siis koiran oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen.

Jos omat keinot, taito ja tiedot eivät riitä aggressiivisen käytöksen kitkemiseen koirasta, kannattaa turvautua ammattilaisen apuun. Aggressiivinen koira on riski paitsi omalle perheelle, myös kyläiljöille ja ulkona vastaantulijoille. Ammattilainen osaa arvioida tilanteen vakavuuden ja antaa neuvot jatkoa varten. Joskus, hyvin harvoin, koiralla on synnynnäinen ns. “luonnevika”, jota ei voida korjata ja joissakin tapauksissa aggressiivinen koira joudutaan lopettamaan.

Artikkeli : lemmikille.com