Lohikäärmeitä, jättiläisiä, seireenejä ja meripetoja – kuvastoa keskiajasta on vaikea mieltää ilman kammottavia hirviöitä. Todellisen keskiajan hirviöt olivat kuitenkin taruakin ihmeellisempiä ja niillä oli aikakauden kulttuurissa monia merkityksiä, keskiajan tutkija Miikka Tamminen kertoo uudessa kirjassaan.
Sydän- ja myöhäiskeskiajan läntisessä Euroopassa hirviöt olivat olennainen osa maailmankuvaa, ja niistä kirjoittivat monet keskiajan suurista ajattelijoista. Hirviöiksi kutsuttiin vanhoissa teksteissä kuvailtuja tai maankiertäjien kertomuksissa eläviksi todistettuja erikoisia olentoja, jotka outoudestaan huolimatta olivat osa Jumalan suunnitelmaa. ”Luonnollisia hirviöitä olivat ihmisten, eläinten tai näiden välimuotojen sellaiset edustajat, joissa oli jotain hyvin erikoista. Tällaisia olentoja pidettiin keskiajalla joskus jopa ’luonnonvastaisina’, vaikka ne kuuluivatkin luontoon,” Miikka Tamminen kertoo.
Tamminen esittelee uutuuskirjassaan Keskiajan hirviöt näiden luonnollisten hirviöiden laajan kirjon koirankuonolaisista päättömiin miehiin ja amatsoneista lampaan ja kasvin sekamuotoihin. Samalla paljastuu, kuinka laaja-alainen merkitys hirviöillä oli keskiajan kulttuurissa. ”Keskiajan rotujen hirviömäisyyteen vaikutti tietynlainen kohtuuttomuus. Hirviöillä oli raajoja liikaa tai liian vähän. Hirviöt olivat suhteettoman suuria tai liian pieniä. Suurin keskiajan roduista oli jättiläisten rotu. Gigantes-rodun olemassaolo oli monen aikalaisen mielestä kiistaton tosiasia.”
Viihdearvon lisäksi hirviöiden avulla tutkittiin luontoa, pohdittiin uskontoa ja moraalia sekä rakennettiin aikakauden tieteellisiä teorioita. Hirviöiden kautta voitiin myös kontrolloida pelkoja. Tuntematon uhka ei ollut niin kauhistuttava, kun sille pystyttiin antamaan nimi, sen ominaisuuksia pystyttiin kuvaamaan ja se voitiin asettaa omaan paikkaansa maailmassa. Teos tarjoaakin historiallisen taustan paitsi länsimaisille rotuteorioille, ennakkoluuloille ja rasismille myös suvaitsevaisuudelle.
Kirjoittaja
Miikka Tamminen, FT, on keskiajan tutkija Tampereen yliopistolla. Hänen tutkimusteemansa ovat käsitelleet keskiajan ristiretkiä, sotapropagandaa, oikeutetun sodan problematiikkaa ja hirviömäisiä rotuja.
