Höyhenet pöllyävät, evät ryskyvät ja sarvet kolisevat. Pesiä koristellaan, lahjoja annetaan ja liittoja solmitaan sekä puretaan. Keinot ovat monet, kun pelissä on oman perimän siirtäminen eteenpäin, osoittaa ekologian ja evoluutiobiologian tohtori Ulla Tuomainen Eläimellistä parinvalintaa -uutuuskirjassaan.
Eläinten parinvalinta perustuu monenlaisiin ominaisuuksiin: ulkonäköön, ääniin, hajuihin ja joissakin tapauksissa esimerkiksi kosketukseen. Kumppani voidaan valita yhden signaalin, kuten kosiolaulun perusteella, tai valinnan taustalla voi olla yhdistelmä eri aistien välittämää tietoa, kuten laulua, tanssia ja hajuja.
Ulla Tuomaisen Eläimellistä parinvalintaa on sukellus sukusolujen, seksin, parinvalinnan ja perhe-elämän evoluutioon. Yksinkertaistettuna koiraan ideaalitilanne olisi, että se pääsisi lisääntymään mahdollisimman monen naaraan kanssa ja naaras huolehtisi jälkikasvusta. Naaraan kannalta paras ratkaisu olisi, että se saisi valita pakan parhaimman jälkeläistensä isäksi ja ihanneyksilö jäisi vielä huolehtimaan poikasista. Parinvalinta on kuitenkin paljon moninaisempaa, eikä poikasia varsin usein edes hoideta.
”Kilpailu parittelukumppaneista ei ole ainoastaan koiraiden heiniä, ja naaraasta kuoriutuu vimmainen kilpakosija siinä missä koiraastakin, jos tarve vaatii. Naaraiden hyppiminen pesästä toiseen tekee koiraasta monesti koti-isän tai jopa synnyttäjän, kuten putkisuukaloilla”, Tuomainen kertoo. Sukupuolen kanssa ei ole myöskään aina niin tarkkaa: kalojen joukosta löytyy satoja lajeja, joiden yksilöt kykenevät vaihtamaan sukupuoltaan tilanteen vaatiessa.
Myös eläinkunnan pariutumisjärjestelmät ovat moninaisia ja ulottuvat yksiavioisuudesta moniavioisuuteen. Toimiva järjestelmä voi riippua esimerkiksi parinvalintakriteereistä, saatavilla olevista resursseista ja siitä, kuka hoitaa poikasia.
”Etenkin nisäkkäiden keskuudessa yksiavioisuus on poikkeuksellista. Linnut taas muodostavat lähes aina parisuhteen, mutta monet käyvät vieraissa, kun kumppanin silmä välttää. Koiraalla tai naaraalla voikin elämänsä aikana olla yksi tai useita kumppaneita yhtä aikaa, tai yksi kerrallaan.”
Kirjoittaja
Ulla Tuomainen, FT, on ekologian ja evoluutiobiologian tohtori sekä tutkimuskoordinaattori Helsingin yliopistossa.
Yhteystiedot: ulla.tuomainen@helsinki.fi
