Aavetanssin kultti, joka piti sisällään lupauksen siitä, että kaikki valkoihoiset häviäisivät maan päältä ja että jopa edesmenneet intiaanit heräisivät henkiin elämään ikuista elämää, levisi kulovalkean tavoin läntisiin reservaatteihin. Vuonna 1890 se tavoitti Dakotan alueella asuvan sioux-heimon, ja täällä tämä kultti alkoi ottaa muotoja, jotka sisälsivät jo todellisia uhkakuvia. Peläten Yhdysvaltain hallituksen kieltävän tämän uuden uskonnon harjoittamisen väkivalloin, alkoivat aavetanssia harjoittavat siouxit naamioida itsensä erityisin ”aavepaidoin”, maalauksin joissa esiintyivät maagiset symbolit, joiden uskottiin karkottavan jopa kantajaansa kohti ammutut luodit. Kultin levitessä Pine Ridgeen, Standing Rockin alueelle ja Rosebudin reservaatteihin alkoivat intiaaniasiamiehet ja armeijan upseerit tulla yhä epäilevämmiksi ja huolestuneemmiksi. Jos rituaali oli kerran niin rauhanomainen, kysyivät he, niin mihin sen kannattajat tarvitsivat ”luodinkestäviä” vaatteita? Tämän lisäksi näytti aavetanssi muodostavan suoran uhan hallituksen ajamalle politiikalle, jolla intiaaniväestön piti sulautua valtaväestöön kääntyen samalla kristinuskoon.
Tanssia yötä päivää
Keskellä syksyä 1890 valtasi sioux-heimon todellinen uskonnollinen hurmos. He jättivät jopa päivittäiset askareet tekemättä, tyhjensivät koulut ja viettivät päivänsä ja yönsä vain tanssien ja messuten. Valkoiset viranomaiset seurasivat kehitystä henkeään pidätellen. Pine Ridgestä kirjoitti eräs intiaaniasiamies: ”Intiaanit tanssivat lumessa ja ovat aivan sekaisin…tarvitsemme suojelusta ja tarvitsemme sitä heti.” Asiamiehen pyyntöön vastattiin joutuisasti ja joukkoja lähetettiin Pine Ridgeen viranomaisten väitellessä kaiken aikaa siitä mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Oli kuitenkin yksi valkoihoinen, joka näki koko aavetanssin harmittomana. Entinen intiaaniasiamies McGillycuddy, joka oli lähetetty Yhdysvaltain hallituksen toimesta perehtymään tilanteeseen neuvoi maltillisesti: ”Antaisin tanssin jatkua.” McGillycuddy sanoi myös, että jos joukot jäisivät alueelle, seuraisi vaikeuksia.
Kuva: Aavetanssia.
Kauko Vanajas kääntänyt kirjasta Story of the GREAT AMERICAN WEST.
Osa II julkaistaan 1.10.2020.
