Syksyllä 1977, tasan puolessa välissä ToPon nyt 90-vuotista taipaletta, seuran taustajoukot työskentelivät kuumeisesti löytääkseen edustusjoukkueelle uuden amerikkalaisvahvistuksen. Ensimmäinen valinta John Hudson oli palannut kotimaahansa koti ikävän takia ja tilalle hankittu Tim Appleton oli loukannut polvensa niin pahoin, että Pittsburgh ja kirurgin veitsi kutsuivat. Sarjan alku kolkutteli ovella, kun tieto kantautui Munkkiniemeen, että Belgiassa oleva seura oli vapauttanut jenkkinsä. Tällä kertaa lentoliput varattiin reitille Louisville-Helsinki ja toivottavasti ei heti takaisin Louisvilleen.
Palapeli alkoi valmistua
Gary Stich oli laskeutunut. Kisahallin ovista asteli iso mies keinuvin askelein. Heti ensimmäisessä pelissä syötöt löysivät joukkuetoverit millimetrin tarkkuudella. Levypallot jäivät hyppysiin ja pisteitäkin syntyi ihan riittävästi. Mutta kaikkien huomion vei kuitenkin suurin Suomessa nähty afrokampaus. University of Tennessee at Chattanoogan NCAA:n toisen divisioonan mestarijoukkueen tukipilarin tavaramerkki. Jäljellä oli enää Suomalaiseen elämäntyyliin, sään kylmenemiseen ja ylimalkaan uuteen elämäntyyliin sopeutuminen. Nyt ei saanut koti ikävä yllättää.
– Ei ollut helppoa aluksi, kun Kaikki oli niin uutta, Gary muistelee. Televisio hemmotteli kolmella kanavalla, jotka yhteensä lähettivät neljä englannin kielistä ohjelmaa viikossa. Eipä harjoitusten lisäksi ollut juuri mitään tekemistä alussa. Minä rupesin kokoamaan palapelejä, joiden kanssa en ollut koskaan ennen näperrellyt.
Sarjapelien alkaminen toi jonkun verran helpotusta. Joukkuetovereihin tutustuminen paransi omalta osaltaan viihtyvyyttä ja Garystä pidettiin ensi hetkestä saakka. Voittojakin alkoi tulla. Joulutaukoon mennessä oli kasassa jo 10 voittoa ja vain kaksi tappiota.
– Pikkuhiljaa pystyin rakentamaan elämää kentän ulkopuolellakin. Sain työpaikan pakettiauton apumiehenä Tresmer OY:sta. Tutuksi tulivat Helsingin menomestat. Maanantaisin kävin usein KY:llä missä oli naisten tanssit. Ulkopuolella juopunut kadun mies pyysi markkaa. Kehotin häntä sanomaan ”give me a mark”. Tämän jälkeen hän oli KY:n ulkopuolella joka maanantai ja hoki ”give me a mark” jonka hän myös sai. Puolet palkasta meni sinne.
– Pakkaseen en kyllä koskaan tottunut. En voinut kerta kaikkiaan käsittää, että sieraimet voivat jäätyä yhteen. Bussin odottelu oli pahinta, joten päätin että Ann saisi pelastaa minut. ANN oli vanha raihnainen Opel Rekord merkkinen auto, jonka rekisterikilvessä komeili tuo naisen nimi. Sen etupenkillä tuli moottorin käydessä syötyä monta pyttipannua.
Jouluksi Gary lähti kotiin Louisvilleen ja harva tiesi miten lähellä oli, että kausi ToPo:ssa olisin jäänyt kesken. Tyttöystävän ja Garyn kuusi vuotta kestänyt yhteinen taival katkesi ja tuntui raskaalta lähteä Suomeen.
– Ellei isäni olisi pakottanut minua kunnioittamaan sopimusta olisin jäänyt USA:han. Hän sanoi, että nimi Stich velvoittaa ja näin palasin ToPoon.
Elämä Suomessa jatkui ja koti ikävä katosi.
– Suomalainen tyttöystävä löytyi. Opin syömään Sisu-pastilleja joita alun perin vihasin. Katsoin Rikas rakas köyhä varasta TV:stä.
Gary teki ToPo:ssa 21 pistettä/ottelu
– Paras muistoni on tietenkin mestaruus, jonka saavutimme. Playhonka kaatui finaaleissa. Muistan että heillä oli Ed Mast, joka oli pelannut NBA:ssa ja Kalevi Sarkalahti oli kova pelimies. Puolustus ratkaisi meille Mestaruuden.
Suomesta tie vei Sveitsin kentille missä Gary pelasi lähes 30 vuotta voittaen myös Sveitsin mestaruuden Vacallossa. Viimeinen esiintyminen pääsarjatasolla tapahtui 52-vuotiaana, jolloin Garystä tuli eurooppalaisen pääsarjakoripalloilun vanhin kentällä ollut pelaaja ikinä. Gary on valittu sekä Chattanoogan yliopiston, että Greater Chattanoogan ja Trinity High Schoolin kunniagalleriaan.
ToPon täyttäessä 90 vuotta Gary palaa rikospaikalle Espanjan aurinkorannikolta missä hän viettää eläkepäiviä. Aivan kuten kaudella 1977-78 voit siis tavatessasi hänet sanoa – terve iso hirvi! Ja olet hänen ystävänsä.
Teksti: Alf Strömberg
