Outi Lantto aloitti marraskuun alussa työt Länsi-Herttoniemen ja Herttoniemenrannan seurakuntapastorina. Seurakuntaan hän tuli Viikin kirkolta ja toi tuliaisina hiljaisuuden messut. Ne sisältävät vain tekstit, rukousta ja ehtoollisen.
– Sen lisäksi, että minua viehättää messun yksinkertaisuus, on myös tärkeää, että olen Seurakuntatila Laiturissa joka keskiviikko. Se on sekä käytännöllistä, että tarjoaa mahdollisuuden tavata seurakuntalaisia säännöllisesti.
Outi Lantto kertoo, että hänen israelilainen ystävänsä ei voinut mitenkään ymmärtää, että seurakunnassa on useampi pappi ja että papit vaihtuvat tilaisuudesta toiseen. Että joku pappi vaan tulee jostain jonnekin. Miksei voi olla omaa pappia kun on oma lääkäri?
– Uskon jatkuvuuteen ja siksi esimerkiksi perhepappi on mielestäni hyvä juttu.
”Kotoisan tuntuista aluetta”
Herttoniemi ja Herttoniemenranta ovat Outi Lantosta tuntuneet kodikkailta.
– Ne ovat kaksi erilaista, eri aikoina rakennettua aluetta. Toista leimaa meri ja toista metsä. Kävellessäni Herttoniemen sairaalalle haistoin havupuut. Se oli aivan mieletöntä.
– Mielestäni kirkon yksi tehtävä kaupungissa on tarjota mahdollisuus liittyä yhteisöön. Liittyä sellaisella intensiteetillä kuin itse valitsee. Haluan rakentaa yhteisöllisyyttä, ja sitähän etenkin vanhan Herttoniemen puolella löytyy. Minut on otettu tosi lämpimästi vastaan myös täällä rannan puolella.
Outi Lanton tausta Kauppakorkeakoulusta ja Stanfordin yliopistosta valmistuneena taloustieteilijänä ei ehkä ole papeille tyypillisin, vaikka hänen pappiskurssillaan kuulemma viisi ekonomia olikin. Hän valmistui 2005 ja sai pappisvihkimyksen 2006.
Mikä papin työssä viehättää?
– Jumalanpalvelukset. Niissä ollaan sellaisten asioiden äärellä, missä ei olla missään muualla. Salaisuutta ei edes tarvitse selittää, koska sitä ei voi selittää. Ihminen tarvitsee sitä, ja se tekee hänelle hyvää. Rakastan myös saarnojen kirjoittamista ja julkaisen niitä myös facebookissa.
Hän muistuttaa, että myös kirkolliset toimitukset kuten kaste, hautaan siunaaminen, avioliittoon vihkiminen ovat jumalanpalvelusta.
– Ne eroavat julkisista jumalanpalveluksista oikeastaan vain siinä, että ne koskettavat erityisiä ihmisiä.
Teksti ja kuva: Outi Jaakkola
