Vinyyli- ja musiikkitallenteiden ystäville koittaa pian riemua kaamoksen ja rospuuton keskelle. Tapiolan Kulttuurikeskuksen valloittavat helmikuun kärkeen lauantaina 1. päivä levymyyjät ja messuvieraat.
Tapiolan Levymessujen tarjonta tiedetään hulppeaksi. Suomesta, Ruotsista ja Virosta tulleet myyjät levittävät myytävänsä yhteismitaltaan 170 metristen pöytien päälle. Esillä on tuhansia, sekä perin tuttuja kuin myös tuikiharvinaisia äänitallenteita.
-Espoossa ei enää ole levykauppaa, joka yhtenä osana tekee näistä messuista Suomen suosituimmat. Tila on myös isompi kuin muualla, tapahtuman isäntien aktiivisimpiin kuuluva ”LevyGubbe” Tapio Riihimäki kertoo.
Riihimäki ja muut ”Levygubbe”-tiimiä edustavat ystävykset aloittivat isännöidä levymessuja 2018. Sitä ennen jokaiselle ehti karttua tietämystä äänilevyistä ja musiikkitallennenteista kosolti, useita kymmeniä vuosia.
-Suomen ensimmäiset Levymessut taidettiin järjestää Lepakossa 1980-luvun lopulla. Paikalla oli ehkä kolme myyjää, Riihimäki naurahtaa.
-Messut nimitys oli hieman liioitteleva, mutta siitä kaikki lähti, Riihimäki toteaa.
Metalli jyrää vahvasti
Vinyyli- ja musiikkitallenneharrastajia kun näet on laidasta laitaan, tuskin kahta samanlaista. Toki usealla on yhdistäviä tekijöitä. Monet suunnittelevat varhain, miten aikansa messuilla käyttävät ja pähkäilevät ennalta budjetin, jota parhaansa mukaan noudattavat vaikka myyjien laatikoista löytyy ”helmiäkin” itse kullekin. Useissa formaateissa, joita Tapiolan tapahtumassakin riittää, kun pöydillä on lp-levyjä, singlejä, cd- ja dvd-levejä. Unohtamatta c-kasetteja ja usb-tikkuja jne.
Hinnatkin vaihtelevat tusinatuotteiden muutamista euroista aina satoihin, jopa usempaan tuhanteen harvinaisen, kysytyn ja hyväkuntoisen yksilön ollessa kyseessä.
-Hinta-laatusuhde on tärkeä kaupan syntymiselle. Yhtyeet 1980-luvulta, kuten Megadeath, Slayer ja Metallica ovat vahvaa valuuttaa messuilla edelleen. Kiinnostus tiettyihin levyihin elää ja vaihtelee vuosien saatossa, Riihimäki listaa.
-Taannoin 1990-luvulla olivat kovaa huutoa 70-luvun singlet. Mutta nykyisin nuoremmat ostajat haluavat 80-ja 90-luvun sinkkuja, Riihimäki linjaa.
Tunne ja käypä arvo
Kunkin äänitalleenteen arvo rakentuu useasta seikasta, kaikki kulminoituu termiin käypä arvo eli summaan, jolla kauppa tapahtuu. Tunnearvo voi jouduttaa tai jarruttaa kauppaa, mutta ammattilaiset tietävät tismalleen markkina-arvot, niin kotimaassa kuin globaalistikin. Monasti kunto, niin itse levyn kuin ulkokuoren eli kansien ratkaisee isosti.
-Silloin 1990-luvulla tehtiin usein pieniä painosmääriä, mikä pitää näiden levyjen hinnat korkealla.
Kuvalliset kannet yleistyivät 70-luvulla ja niillä on messuillakin arvonsa. Ilman alkuperäistä kuvakantta voi joutua levyn myymään puoleen hintaan tai jopa alle sen, Riihimäki taustoittaa.
Riihimäki nostaa esille esimerkinomaisesti muutamat useiden tavoittelevat levyt: Irwinin ”Meikäläinen ja kupla”, Sammy Babitsinin ”Niin kuin tuhka tuuleen” ja M.A. Nummisen ”Korkeushyppy”.
-Jos sattuu kaapeista löytymään, niin myymään vaan. Hinta on useita kymmeniä euroja.
Myyntiaika eli messutapahtuma on klo 10-16. Se on hiukan pidempi, kuin yleensä muualla vinyylimessuissa. Mutta jälleen varaudumme siihen, että asiakkaat valitettavasti joudutaan Tapiolassa ystävällisesti kuulutetaan ulos sanoilla myyntiaika on päättynyt, pyydämme poistumaan, Riihimäki aprikoi.
