Suomen urheilun ensimmäinen suuri painajainen oli Paavo Nurmen julistaminen ammattilaiseksi kesken Los Angelesin vuoden 1932 olympiakisojen, joissa Nurmella oli mahdollisuus voittaa kymmenes kultanmitalinsa maratonjuoksussa.
Tuomion sai aikaan ruotsalainen KOK:n varapuheenjohtaja Sigfried Edström. Nurmen epäiltiin ottaneen vastaan rahapalkintoja tyyliin markka ja metri. Hän ei kuitenkaan ollut ainoa.
Suomen Urheiluliiton silloinen nuori puheenjohtaja Urho Kekkonen katkaisi Suomen ja Ruotsin yleisurheilusuhteet miltei kymmeneksi vuodeksi.
Suomen kosto oli se, että Paavo Nurmi toi olympiasoihdun Helsingin olympiastadionille kesällä 1952.
Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajaksi noussut Edström istui järjestelytoimikunnan puheenjohtajan, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckellin vieressä ja häkeltyi 55-vuotiaan paitakauppiaan ja kiinteistömogulin ilmestyessä maratonportista stadionille.
”Kuinka te kehtasitte pyytää ammattilaiseksi julistettua juoksijaa tuohon kunniatehtävään amatöörien kisoissa? Eikö ketään muuta kuuluisuutta olisi löytynyt?”, Edström tiuskaisi von Frenckelille, jolla oli pian tehtäviä keskikentälläkin, kuten rauhanaktivistin taluttaminen syrjään palkintokorokkeelta.
”Pyysimme Sibeliusta, mutta hänellä oli muita kiireitä”, von Frenckell ehti näpäyttää.
* * *
Toinen suuri painajainen oli Lahden edellisten MM-hiihtojen doping-skandaali. Miesten mestarijoukkue ja naisten hopeajoukkue kärähtivät hemohessin, kielletyn aineen käytöstä. Takaa-ajossa hopeaa saavuttanut Jari Isometsä oli jo ennen viestejä joutunut piinapenkkiin.
Suomen hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjä ehti pyytää Suomen kansalta televisiossa anteeksi ennen ensimmäistäkään puolustuksen puheenvuoroa. Juristilta oli unohtunut defensor legis.
Hysterisissä tunnelmissa ei selvitetty, että mainittu aine oli kielletty vasta kaksi päivää ennen kisoja. Suomen antdoping-toimikunta kielsi sen vasta seuraavana tiistaina. ADT:n ohjekirjassa se oli sallittu aine ja menetelmä vielä seuraavana jouluna.
Jari Isometsä kertoi kuulleensa norjalaisilta hiihtäjiltä, että heidän antidoping-toimikuntansa oli käynyt esittelemässä uutta ihmeainetta ja sen vaikutuksen kestoa tunturileirillä, mutta kun hän yritti kysyä enakolta asiasta ADT:n puheenjohtaja Timo Seppälältä, tämä tokaisi puhelimessa tylysti:” Te hiihdätte, me testaamme”.
Kärähtäneet hiihtäjät olivat fiksua väkeä. Eivät he olisi lähteneet edes ladulle, jos olisivat tienneet FIS:n norjalaisen murtomaahiihtolajien puheenjohtajan Odd Martinsenin yllätyspäätöksen seurauksista.
ADT:n ja SHL:n välit olivat poikki, sillä Hiihtoliittto ei ollut suostunut maksamaan suomalaisia testaajia Keski-Euroopan keväisiin lomakeskuksiin siksi, että ne olivat kalliita ja WADA:n testausohjelma koski myös suomalaisia.
Hiihtäjät saivat kahden vuoden kilpailukieltoja, lääkärit elinikäisiä.
Kun lääketieteen tohtori Seppälä oli törmännyt autollaan Helsingin Marjaniemessä kahden promillen kännissä sähkökaappiin ja paennut poliiseja paikalta, ehdotin silloisessa SLU:n eettisessä valiokunnassa hänelle julkista varoitusta, en saanut kannatusta”.
MARTTI HUHTAMÄKI
Kuvassa Paavo Nurmi sytyttämässä olympiatulta. Kuvalähde Wikipedia.
