Oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies
Mediassa olevien tietojen mukaan istuvan hallituksen ministereistä on hallituskauden aikana tehty oikeuskanslerille 414 kantelua, joista runsaat 170 koskee pelkästään pääministeriä. Määrät saattavat kuulostaa suurilta. Myös ulkoministeristä ja ilmasto- ja ympäristöministeristä on tehty useita kymmeniä kanteluja. Yksikään kanteluista ei ole johtanut toimenpiteisiin.
Suomalaisen oikeusvaltio-idean yksi ilmentymä on se, että kansalaisilla on monia tapoja valittaa erilaisista asioista eri instansseihin. Ehkä merkittävin kansalaisen kannalta on mahdollisuus kannella viranomaisten ja virkamiesten toiminnan laillisuudesta valtioneuvoston oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelujärjestelmä on varsinaisesti tarkoitettu siihen, että kansalainen voi kannella viranomaisten toiminnan lainmukaisuuden selvittämisen johdosta. Nyttemmin kanteluja on tehty poliittisesti valitun hallituksen ministereiden toiminnasta. Kantelut tehdään muodollisesti oikeudellisilla perusteilla, mutta päämotiivi taitaa useimmiten olla poliittinen. Voisi ajatella, että eduskunnalla olevat mahdollisuudet ministerien toiminnan valvomiseen olisivat riittäviä ja että tätä kanteluvaihtoehtoa tulisi käyttää vain, kun kyseessä on ilmeinen lainrikkomus.
Kuluttajariitalautakunta
Suomessa on ollut voimassa yli 40 vuoden ajan jo aikanaan edistyksellinen kuluttajansuojalainsäädäntö. Sen perusteella luotiin kuluttajaneuvontaverkosto, kuluttaja-asiamies ja kuluttajariitalautakunta (alun perin kuluttajansuojalautakunta). Käytännössä merkittävin näistä orgaaneista on kuluttajariitalautakunta, joka käsittelee vuosittain useita tuhansia kuluttajien tekemiä valituksia. Lautakunnan ratkaisut ovat suosituksia, eli jos elinkeinonharjoittaja ei hyväksy lautakunnan ratkaisua, sitä ei voida panna täytäntöön.
Lautakunta ilmoittaa, että valitusten käsittely on pahasti ruuhkautunut ja että suosituksen saaminen voi kestää jopa 8 kuukaudesta kahteen vuoteen. Lisäksi lautakunta on aiemmin kertonut, että elinkeinonharjoittajista noin kolmannes, eräiltä aloilta jopa 40 prosenttia, ei noudata lautakunnan ratkaisusuositusta. Eli mahdollista on, että kuluttaja tekee valituksen huonoksi katsomastaan tuotteesta tai palvelusta, odottaa lautakunnan ratkaisusuositusta vuoden, saa haluamansa suosituksen, mutta jos elinkeinonharjoittaja ei noudata suositusta, on kuluttaja samassa tilanteessa kuin valituksen tehdessään. Firman joutuminen ns. Mustalle listalle ei välttämättä paranna kuluttajan tilannetta. Päästäkseen oikeuksiinsa kuluttajan on nostettava oikeudenkäynti käräjäoikeudessa.
Esimerkit osoittavat, että hyvästä tarkoituksestaan huolimatta kansalaisille tarkoitetut oikeussuojakeinot eivät aina toimi toivotulla tavalla. Oikeuskanslerille kannellaan ehkä ”väärillä” perusteilla; kuluttajariitalautakunnan suosituksista merkittävä osa ei johda mihinkään, vaikka kuluttaja olisi oikeassa. Olisiko syytä tehdä asialle jotain?
Taisto Hujala
varatuomari, yrittäjä
Tuusula
taisto.hujala@icloud.com
