Kansainvälisessä urheilussa on jo pidempään ollut tapana, että venäläiset ja valko-venäläiset urheilijat eivät yleensä voi osallistua kisoihin. Tosin siitä voidaan tehdä poikkeuksia.
Pariisin kesäolympialaisissa sekä tämän vuoden talviolympialaisissa oli mukana joitakin urheilijoita, jotka olivat Venäjän tai Valko-Venäjän kansalaisia, mutta he eivät saaneet käyttää maansa lippua tai muita maatunnuksia. Heidän nimensä ohessa oli merkintä AIN (Athlete Individual Neutre, eli ranskasta käännettynä suunnilleen Neutraali Yksilöurheilija. Heillä on oma valintasysteeminsä, johon en mene. Syynä näiden maiden urheilijoiden boikottiin ovat tietenkin sotatoimet Ukrainassa.
Toukokuussa järjestetään Euroviisut. Euroviisuihin osallistumisen osalta jotkin maat ovat jo ilmoittaneet, että ne eivät lähetä kisoihin osallistujaa Israelin osallistumisen johdosta. Syynä on Israelin harjoittama politiikka erityisesti Gazassa. Suomessa järjestetään vuosittain erillinen UMK-kisa, jossa viisiedustaja valitaan. Voittaja on juuri ratkaistu isolla äänimäärällä. Voittajat ovat aiemmin ilmoittaneet, että Israelin ei tulisi olla mukana kisoissa. Nähtäväksi jää, miten käy osallistumisen.
Edellä mainittujen boikottien lisäksi on olemassa muitakin tilaisuuksia, joihin osallistumista on vältetty poliittisista syistä.
Silloin tällöin kuulee mielipiteen, jonka mukaan ”Politiikkaa ei saa sotkea urheiluun”. Myöhäistä! Ne on sotkettu toisiinsa jo kauan sitten. Ja pysyvästi., uskon.
Mistä asiassa on kysymys?
Lyhyesti asiaa voisi kuvata siten, että kyseessä on hieman naiivi näkemys, jonka mukaan esimerkiksi urheilu ja eri kulttuurin lajit olisivat muusta yhteiskunnasta täysin erillisiä asioita. Kyllä muun muassa näiden toimintojen tukeminen yhteiskunnan varoista osoittaa, että kyllä ne ovat osa yhteiskunnallista toimintaa. Ja hyvä niin. Jos urheilun ja kulttuurin osalta ei voitaisi ottaa kantaa niiden yhteydestä muihin yhteiskunnallisiin mielipiteisiin, miten voitaisiin kehottaa yrityksiä boikotoimaan tiettyjä maita erityisestä poliittisesta syystä?
On täysin ymmärrettävää, että urheilua ja kulttuuria on haluttu pitää erityisen neitseellisinä linnakkeina ja erillään ”pahasta maailmasta”. Onhan kulttuurissa ja urheilussakin usein kysymys jokapäiväisistä rutiineista irtautumisesta, nautinnosta, ja sen ihailemisesta, mihin kaikkeen ihminen pystyy.
Tämä kaikki on aikanaan ollut hieno ideaali, mutta ei ehkä enää tänään. Onhan esimerkiksi urheilu kovaa liiketoimintaa, jossa etusijalla ovat talouden lait sekä usein poliittiset ambitiot. Silti moni meistä urheiluhulluista haluaa uskoa parempaan, ja katsoo kaikki isot kisat.
Ajoittain näkee mielipiteitä, joiden mukaan urheilija tai artisti ei saisi ottaa kantaa poliittisiin kysymyksiin. Se on sinänsä ymmärrettävää. Ei olisi kovin tyylikästä, jos urheilijoiden asusteet olisivat täynnä poliittisia sloganeja. Mutta kisojen ulkopuolella en pidä lainkaan huonona, jos urheilijat tai artistit, ehkä miljoonien idolit, ottavat kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Onhan urheilu- ja artistiura auttanut monia pääsemään mukaan politiikkaan.
Poliittisissa päätöksissä ei ole kysymys pelkästään politiikasta. Kyse on myös moraalista. On varsin erikoista, että esimerkiksi urheilija ei voisi urheilun ulkopuolella ilmaista julkisesti, mitä mieltä hän on asioista, kuten siitä, että jonkin sotaa käyvän maan urheilijoiden osallistumista kansainvälisiin kisoihin rajoitetaan. Tai kansainvälisen laulukilpailun ollessa kysymyksessä on luonnollista, että osallistujilla on mielipiteitä siitä, missä kisa järjestetään, tai siitä, mistä maista tulee osallistujia.
Urheilija tai artisti ei menetä urheilijaksi tai artistiksi ryhtyessään ihmisen statustaan. Hänellä on edelleen samat oikeudet ja velvollisuudet kuin ennenkin.
Nyt Euroviisujen yhteydessä on tuotu boikottikeskustelussa esiin myös Euroviisujen säännöt, ja vedottu siihen, että jos voittaa kansallisen kilpailun, on velvollinen edustamaan maata kisoissa.
Eli siitä riippumatta, mitä mieltä on kisoihin osallistuvien maiden politiikasta.
Tässä on kyse erilaisten ja oikeudellisesti eritasoisten sääntöjen ja säännösten vertailusta. On täysin selvää, että yksityisoikeudellinen sääntö tai sopimus, joka velvoittaisi sopimukseen osallisen osallistumaan esimerkiksi sotaa käyvässä maassa pidettävään kilpailuun, ei ole pätevä. Erikseen voidaan pohtia, voiko omaa osallistumistaan rajoittaa sillä perusteella, että kisaan osallistuu joku, joka edustaa sotaa käyvää maata tai muuta kansainvälisen oikeuden vastaista toimintaa harjoittavaa maata. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että laajan boikotoinnin kohteeksi joutunut taho voi laukaista tilanteen peruuttamalla oman osallistumisensa.
Taisto Hujala
varatuomari, yrittäjä
Tuusula
taisto.hujala@icloud.com
