Tosiasia on kuitenkin se, että jos yrityksen työntekijät eivät voi hyvin, yrityksen hyvä taloustilanne ei vie yritystä menestykseen.
Julkisessa hallinnossa keskustellaan aktiivisesti sosiaali- ja terveydenhuollon nykytilasta ja sen tulevaisuudesta. Sinne on luotu hyvinvointialueet, jotka korvaavat aiemmin kunnilla olleen sote-hallinnon. Sote-alueet saavat rahansa valtiolta. Aiemmin keskusteltiin siitä, kuinka monta sote-aluetta oli hyvä määrä ja päädyttiin nykyiseen aluejakoon. Aika ajoin näyttää unohtuneen, miksi sote-alueet luotiin: sosiaali- ja terveyspalvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseksi.
Nyt on noussut esiin uusi keskustelun aihe. Nyt pohditaan sitä, miten eri sote-alueet tulevat pärjäämään suhteessa toisiinsa. Mikä alue on ylijäämäinen, mikä alijäämäinen? Pitääkö sote-alueita yhdistää ennen kuin ne ovat kunnolla aloittaneet toimintansa? Pitääkö jokin alue ottaa valtion hoitoon? Ilmassa on isoja kysymyksiä.
Tämä kaikki keskustelu liittyy jollakin tavalla hallitusohjelman mukaiseen kovaan säästöohjelmaan.
Hallituspuolueet ovat päättäneet säästää lähes kaikesta tyyliin maksoi mitä maksoi. Säästöjen kohdentamista jo ennestään heikommassa asemassa oleviin ihmisiin ja perheisiin on ihmetelty laajasti. Ihmettelyä on aiheuttanut se, miten jo ennestään heikosti työmarkkinoilla pärjäävän duunarin sosiaalietujen heikentäminen voisi parantaa hänen työllistymisen mahdollisuuksiaan ja panostaan kansantaloudelle. Samoin opiskelijoiden etujen heikentämisellä toivotaan heidän parantavan panostaan yhteiskunnan hyväksi. Lienee aika selvää, että yhtälö ei toimi.
Kiireettömän hoidon hoitotakuuta lyhennettiin runsas vuosi sitten 3 kuukaudesta 14 vuorokauteen. Hallitus ehdottaa hoitotakuun pidentämistä takaisin 3 kuukauteen, tavoitteenaan säästää julkisia menoja noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Säästötavoitteen toteutuminen tällä tavalla on enemmän kuin epävarmaa. Varmaa sen sijaan on, että moni potilas joutuu kärsimään siitä, että hoitoon pääsy pitkittyy parilla kolmella kuukaudella, vaikkakin kyse on kiireettömästä hoidosta.
Työterveyshuoltoa on perusteltu sillä, että työntekijän ja työnantajan kannalta on sitä parempaa, mitä nopeammin työntekijä pääsee hoidon arviointiin ja mahdolliseen hoitoon. Mahtaisiko yhteiskunnan kannalta myös olla edullisempaa, jos jokainen kansalainen saisi hoitoa mieluummin nopeasti kuin hitaasti?
Julkinen keskustelu hyvinvointialueiden mahdollisista ylijäämistä ja alijäämistä sekä asioiden korjaamisesta on hämmentävää. Keskusteluun osallistuvat näyttävät olevan varsin eri mieltä monesta asiasta, kuten siitä, miten ja minkä ajanjakson mukaan mahdollinen alijäämä arvioidaan; miten ja millä aikavälillä se pitäisi kuroa umpeen; ovatko alueet korjanneet ongelmaa eri vauhtia;
onko syitä pohtia joidenkin alueiden valtion valvontaan ottamista tai alueiden yhdistämistä.
Nämä ovat hyvin isoja ja tärkeitä kysymyksiä, joita hyvinvointialueiden asiakkaat, potilaat kuuntelevat ihmeissään. Kehitetäänkö sotea pelkästään hallinnon ja talouden ehdoilla ja unohtaen, miksi hyvinvointialueet luotiin, eli potilaiden hoitoon pääsyn helpottamiseksi. Potilas näyttää unohtuvan.
Taisto Hujala
varatuomari
yrittäjä
Tuusula
taisto.hujala@icloud.com
