Tutkija peräänkuuluttaa varhaisempaa puuttumista
Oikeudenkäyntien tehtävä oikeusvaltiossa on selvä: ratkaista riitoja lain pohjalta ja ylläpitää luottamusta yhteiskuntaan. Mutta mitä tapahtuu, jos oikeusprosessia käytetäänkin väärin – häirintään, vaientamiseen tai oman edun ajamiseen toisen kustannuksella?
Käräjätuomari Samuli Kulmala on tarkastellut ilmiötä väitöskirjassaan ”Oikeuden väärinkäytön kielto ja oikeudenkäynnit”. Hänen mukaansa kuka tahansa voi joutua siviilioikeudellisen kanteen kohteeksi, sillä kanteen nostamisen kynnys on Suomessa varsin matala. – Jokainen voi päätyä osalliseksi oikeudenkäyntiin, ja lähtökohtaisesti siviiliprosesseissa kuka tahansa voi aloittaa oikeudenkäynnin. Jos väärinkäyttötarkoituksessa nostetut kanteet yleistyvät, ne voivat heikentää luottamusta tuomioistuimiin, Kulmala sanoo.
Kulmala tunnistaa neljä oikeudenkäyntien väärinkäytön muotoa. Ensinnäkin kanteet, joiden päätarkoitus on haitata vastapuolta. Toiseksi niin sanotut SLAPP-kanteet, joilla pyritään vaientamaan julkiseen keskusteluun osallistuvia, kuten toimittajia tai aktivisteja. Kolmantena ovat sarjavalittajat eli kverulantit, jotka kuormittavat oikeusjärjestelmää toistuvilla, usein perusteettomilla valituksilla. Neljäs muoto liittyy tilanteisiin, joissa oikeudenkäyntiä käytetään yhdessä kolmannen osapuolen vahingoittamiseen tai lain kiertämiseen.
Oikeudenkäynti on kallis ja usein pitkä prosessi. Jo pelkkä uhka kanteesta voi toimia tehokkaana pelotteena. Taloudellisesti heikompi osapuoli ei välttämättä uskalla riitauttaa kyseenalaistakaan vaatimusta, koska riskinä ovat suuret oikeudenkäyntikulut.
Suomessa oikeuden väärinkäytön kielto on yleinen oikeusperiaate: oikeutta ei saa käyttää yksinomaan toisen vahingoittamiseen. Käytännössä väärinkäytösten torjuminen on kuitenkin vaikeaa. Kulmalan mukaan häirintätarkoituksessa nostetut kanteet pitäisi pystyä tunnistamaan ja torjumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Esimerkkejä ratkaisuista löytyy ulkomailta. Englannissa käytössä oleva summary judgement -menettely mahdollistaa heikosti perustellun kanteen hylkäämisen jo alkuvaiheessa, jos sillä ei katsota olevan todellista menestymisen mahdollisuutta.
Miten katkaista sarjavalitusten kierre?
Oman haasteensa muodostavat sarjavalittajat. Kulmalan aiemmassa kyselyssä 97 prosenttia viranomaisista kertoi kohdanneensa työssään sarjavalittajan. Tulisi siis löytyä keino, jolla perusteeton sarjavalittaminen voidaan tunnistaa ja erottaa aiheellisista valituksista. – Ulkomailla ongelmaa on ratkaistu sakkorangaistuksilla, oikeudenkäyntikelpoisuuden selvittämisen sekä suoranaisen kanteiden ja valitusten tekemiskiellon avulla, kertoo Kulmala.
Kulmalan mukaan sakkorangaistus tai maksu voi olla toimiva keino ehkäistä sarjavalittamista, jos toiminta on tarkoituksellista ja perustuu rationaaliseen harkintaan. Sen sijaan mielenterveyden häiriöstä, kuten vainoharhaisuudesta, kumpuavaan sarjavalittamiseen sakot ja muut kulusanktiot eivät välttämättä tepsi. – Toisaalta on syytä huomioida, että mielenterveydellisen ongelman ratkaiseminen edellyttää ennemmin terveydenhuollon piiriin kuuluvaa apua kuin oikeudellista menettelyä. Tulisi löytää keinoja, joilla vaikutetaan myös sarjavalittamisen taustalla vaikuttavaan syyhyn, eikä yksinomaan sen oireisiin, Kulmala toteaa.
Kysymys on lopulta luottamuksesta: oikeudenkäynnin on pysyttävä keinona hakea oikeutta – ei välineenä toisen nujertamiseen.
