Ritva Kyllin Ruokaa reissussa -teos kuljettaa suomalaisen matkaruokailun historiaan ravintolavaunuista huoltoasemille ja laivabuffetiin
Suomen ruokahistoria -kirjastaan (2021) palkittu historioitsija Ritva Kylli kertoo uutuusteoksessaan Ruokaa reissussa, miten Suomessa on ruokailtu niin laivoissa, rautateillä ja junissa kuin automatkoilla, lentokoneissa ja kadunvarsilla sekä huoltoasemilla. Matkaruoka on historian saatossa tarjonnut niin häikäisevää ylellisyyttä kuin kotiolojakin alkeellisempaa ruoanlaittoa. Ruoka on myös aina kietoutunut ihmisten identiteettiin ja tunteisiin.
Ihminen on liikkunut aina, ja matkalle on tietysti tarvittu hyvät eväät. Vuosisatojen aikana kulkuvälineet ovat kehittyneet ja talkkunalla ryyditetty piimä on vaihtunut muovikääreisiin kiedottuun voileipään. Samalla kun evästaukoa varten pakaaseihin pakatut posliinikupit on vaihdettu keveämpiin muovipikareihin, on opittu jonottamaan tötteröllistä kuumina tiriseviä ranskalaisia kadunkulman kioskista. Ritva Kyllin Ruokaa reissussa ottaa lukijan mukaan jalkapatikkaan suolakalalla varustettu tuohikontti selässä, tarjoaa lihapiirakan huoltoaseman kahviossa ja johdattelee junan käytävää pitkin kultauksin koristeltuun ravintolavaunuun. Kuivahtaneiden, kielen polttaneiden sekä nautinnollisten ja pitkän matkaamisen jäljiltä ilahduttaneiden suupalojen ohella teos tarjoaa aimo annoksen liikkumisen historiaa.
”Siinä missä rautatiehistorian alkuvaiheessa ei mietitty matkustajien mukavuutta käytännössä ollenkaan, 2020-luvulla matkustajien viihtymistä on pyritty edistämään kaikin keinoin. Nykyään junamatkailijat eivät enää juokse asemalle syömään lihapiirakkaa, maitoa ja lihalientä, vaan heitä kannustetaan herkuttelemaan junassa maisemien vaihtuessa”, Kylli kertoo. Moni tunnettu ruokalaji, kuten pizza, makkara ja donitsit, on toiminut alkuun kadunvarsi- tai eväsruokana ja vakiinnuttanut vasta sen jälkeen paikkansa kotoisessa arkiruokailussa. Katuruokapaikat sekä kaduilla ruokaileminen ovat muokanneet kaupunkeja sekä niiden sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia toimintoja vuosisatojen ajan. Nakkikioskeilla on vaihdettu mielipiteitä, purettu sydänsuruja ja puhuttu politiikasta. ”Suomen kaupungeissa oli yönakkien ohella saatavilla myös muunlaista pikaruokaa. 1910-luvun Helsingissä ruokailtiin niin sanotuissa automaattiravintoloissa, joista oli mahdollista ostaa kolikoilla vaikkapa kahvia, lihalientä ja voileipiä. Voileipien katsottiin sopivan erityisen hyvin myös kaduille sijoiteltaviin ruoka-automaatteihin. Nakkipitoinen pikaruokatarjonta muutti muotoaan ja monipuolistui 1900-luvun kuluessa. Pyörillä varustettuja nakkikärryjä oli kaupunkien kaduilla vielä 1950-luvulla, mutta tämän jälkeen alaa alkoivat vallata paikallaan pysyvät nakkikioskit.”
Teos muistuttaa myös matkoilla koetuista uusista elämyksistä, kuten ruotsinlaivoilla ensi kertaa maistelluista katkaravuista. Siinä missä junissa ja lentokoneissa on usein syöty pelkän energian tankkauksen takia ja ruokailu on saattanut olla hyvin hätäinen kokemus, risteilyalukselle on usein tultu nimenomaan nauttimaan ruoasta. Kylli kertoo lisäksi viitseliäisyydestä ja neuvokkuudesta, jota ruokailumahdollisuuden tuominen eri kulkuvälineisiin on vaatinut. Esimerkiksi lentokoneessa ruoka oli vaikea saada maistumaan ja tuoksumaan samalta kuin maan pinnalla. ”Toisinaan lennolla on saatettu rauhoittaa hermoja alkoholilla. Tomaattimehua sisältävä Bloody Mary on ollut lentokoneissa suosittu juoma sen takia, että se sopii maultaan ja rakenteeltaan lentokoneympäristöön huomattavasti paremmin kuin hienot ranskalaiset viinit. Esimerkiksi Bordeaux-viinien maku muuttuu lentokonekorkeudessa helposti vetiseksi ja happamaksi, kun makuaisti ei tunnista niiden hedelmäisiä makuja.”
Matkaruoan historia tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa menneisyyden julkisiin tiloihin, joissa on liikkunut kulkijoita useammista kansankerroksista. Eri aikoina syöty ruoka heijastaa eri aikojen yhteiskuntia sekä aikalaisten elämänrytmiä: matkaruoan historia onkin myös kiireen lisääntymisen historiaa. Reissussa syöty ruoka on lisäksi auttanut ihmisiä hahmottamaan suomalaista ruokakulttuuria.
”Kahvi ja ruisleipä ovat olleet Suomessa suorastaan elintärkeitä tuotteita, ja suomalaiset ovat joutuneet kokemaan vääränlaisen kahvin ja leivän kanssa maailmalla monia pettymyksiä. Matkaruoka on ollut toisaalta kehnoimmillaan koko kansakuntaa yhdistänyt huumorin lähde. Suomalaisilla huoltoasemilla on kauhisteltu vuosikymmenien ajan liian pitkään muovikääreessä odottaneita voileipiä tai keittimessä seissyttä kahvia, jonka pannua on pyritty suojelemaan kuuman keittolevyn porotukselta muutaman pennin kolikon avulla.”
Kyllin edellinen teos Suomen ruokahistoria: Suolalihasta sushiin voitti Kanava-tietokirjapalkinnon ja oli ehdokkaana tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon, Vuoden historiateos -palkinnon sekä Botnia-palkinnon saajaksi. Hän on myös pitänyt vuodesta 2005 alkaen Pastanjauhantaa-nimistä ruokablogia.
Kirjoittaja:
Ritva Kylli, FT, on Suomen ja Pohjois-Euroopan historian dosentti, joka toimii arktisen ja pohjoisen historian yliopistonlehtorina Oulun yliopistossa. Hänen tutkimusteemansa liittyvät ruokaan, ympäristöön, terveyteen sekä saamelaisten ja muiden pohjoisten alkuperäiskansojen historiaan.
