Itäinen Välimeri on yhä merkittävämpi konfliktipesäke vielä viisikymmentä vuotta Kyproksen jakautumisen jälkeenkin ja kytkeytyy myös sotiin Ukrainassa ja Gazassa. Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Toni Alarannan teos Kreikka, Turkki ja jaettu Kypros tarkastelee maiden toisiinsa kietoutunutta historiaa 200 vuoden ajalta. Alaranta selvittää, kuinka yhä useamman valtion intressit ja pyrkimykset törmäävät ja nivoutuvat toisiinsa tällä suurvaltapolitiikan näyttämöllä.
Turkki valtasi Kyproksen pohjoisosan kesällä 1974, ja kolme vuosikymmentä myöhemmin Kyproksen kreikkalaisesta tasavallasta tuli puolestaan EU-jäsen. Itäisen Välimeren konflikti on muuttunut ajan myötä perinteisestä Kyproksen, Kreikan ja Turkin välienselvittelystä geopoliittiseksi konfliktipesäkkeeksi. Kreikka, Turkki ja jaettu Kypros taustoittaa itäisen Välimeren alueen vaiherikasta historiaa Kreikan vapaussodasta 1820-luvulla modernin Turkin syntyyn, Kyproksen itsenäistymiseen ja 2020-luvun konflikteihin. Toni Alaranta tuo kirjassa esille kreikkalaisten ja turkkilaisten yhteiselon kipupisteitä ja valaisee Britannian imperiumiin kuuluneen Kyproksen asemaa kansainvälisen politiikan pelinappulana. Teos kuvaa myös, kuinka ratkaisematon Kyproksen konflikti jatkuvasti häiritsee sujuvaa EU:n ja Naton yhteistyötä.
Ytimeltään tämä kansainvälispoliittinen konflikti on aina muodostunut Kyproksen jaon ongelmasta ja Kreikan ja Turkin merialueiden hallintaa koskevasta kiistasta. Kyproksen strateginen merkitys itäisen Välimeren hallinnan ja kauppareittien kontrollin kannalta on aina ollut hyvin suuri, ja merkittävyyttä ovat vielä lisänneet Lähi-idän öljyvarantojen hyödyntäminen ja markkinoille saaminen. ”Aivan uudenlaista konfliktipotentiaalia ovat Kyproksen kysymykseen tuoneet maakaasukenttien löytyminen Kyproksen vesiltä, pyrkimys näiden kaupalliseen hyödyntämiseen, Turkin voimankäyttöön perustuva interventionistinen Lähi-idän politiikka sekä lopulta Yhdysvaltojen alueellisen läsnäolon suhteellinen vähentyminen kaudella 2010–2020. Samoin perinteiseen kolmikantakonfliktiin on tullut uusia toimijoita Kreikan ja Kyproksen pyrkiessä rakentamaan turvallisuussopimuksia Israelin, Egyptin ja Arabiemiraattien sekä toisaalta myös Ranskan kanssa. Turkki puolestaan on kokenut tämän ikään kuin saarretuksi tulemisena”, Alaranta kertoo.
