Ainutlaatuiset muistelmat Bysantin keisarihovista kuljettavat vallanhimon, juonitteluiden ja loisteliaan elämän keskelle
Bysantin hovimies tarjoaa suomenkieliselle lukijalle ensimmäistä kertaa autenttisen äänen suoraan Bysantista. Poliittisissa myrskyissä taituroinut keisareiden neuvonantaja Mikael Psellos kuvaa Paavo Hohdin suomentamissa muistelmissa värikkäästi hallitsijoiden persoonia ja elämää vallan kulisseissa.
Mikael Psellos eli 1000-luvun ensimmäisen vuosisadan Konstantinopolissa ja toimi useiden keisarien luotettuna neuvonantajana. Hän oli myös lahjakas ja poliittisesti herkkävaistoinen filosofi ja tiedemies, joka onnistui säilyttämään asemansa vallanvaihdoksesta toiseen. ”Opinnot ja elämä keisarihovissa muovasivat Mikael Pselloksesta persoonallisuuden, jolle ei löydy vertaista Bysantista eikä keskiajalta muualtakaan. Monipuolinen teoreettinen ja käytännöllinen lahjakkuus sekä poliittinen tilannetaju osoittavat hänen olevan eräänlainen uomo universale, renessanssihahmo ennen renessanssia”, Kreikan ja Bysantin kirjallisuutta ja historiaa tutkiva Paavo Hohti kertoo. ”Pselloksen selviytymistä politiikan myllerryksissä on selitetty periaatteiden puutteella, selkärangattomuudella ja matelemisella vallanpitäjien edessä. Toisaalta voi arvioida, millaista oli työskennellä absoluuttisen yksinvaltiaan palveluksessa, ja voi myös miettiä, kuinka se ylipäänsä oli mahdollista.”
Bysantin hovimies on silminnäkijän värikäs kertomus keisarien ja keisarinnojen sekä muiden aikalaisten toisiinsa kietoutuvista kohtaloista vallanhimon, talouden ja politiikan syövereissä. Muistelmissaan Psellos kuvaa tarkkanäköisesti hallitsijoiden luonteita sekä hovin loisteliasta elämää huvituksineen ja suhdekiemuroineen mutta myös vallankäytön nurjaa puolta, korruptiota ja juonitteluja. Hän myös esiintyy viisaana ja toimeliaana vaikuttajana monien dramaattisten vaiheiden kuvauksissa. ”Mikael Psellos oli kuin tähdenlento, joka syttyi odottamatta sekä loisti ja hiipui pois, jos ei keisarin epäsuosioon niin ainakin vanhuuteen. Hän oli oman aikansa tyypillinen homo novus, ’uusi mies’, joka vanhojen sukujen vaikutusvallan vähentyessä nousi oppineisuutensa ja persoonallisuutensa ansiosta korkeaan asemaan, kukoisti ja poistui tietymättömiin”, Hohti kuvaa. Psellosta kiinnosti erityisesti kaksi teemaa: keisarivalta, sen haltuunotto, käyttäminen, säilyttäminen ja siitä luopuminen, sekä toisaalta raha, valtion omaisuuden tuhlaaminen sekä verotulot ja niiden käyttö.
