Professori Anneli Kauppinen johdattaa matkalle pohtimaan kielen syntyä juuri ilmestyneessä kirjassaan Mistä kieli meihin tulee. Ihmisellä on kyky ymmärtää erilaisia ilmeitä, eleitä, ääniä, puhetilanteita ja painotuksia eri tasoilla. Inhimillisen kielen erityisyys ei ole pelkästään ajattelussa tai kielessä – vaan toiminnassa ja sen jatkuvassa muutoksessa, evoluutiossa. Tässä voimme nähdä vihjeitä myös viittomakielen synnyn salaisuudesta.
Kirjassa väitetään, että todisteita synnynnäisestä ja kaikille ihmisille yleisestä kieliopista ei ole. Sen sijaan ihmisellä on vuorovaikutuksen voimasta kehkeytyviä valmiuksia. Ihmiskielen erityisyys perustuu jäljittelyn taitoon ja sosiaaliseen herkkyyteen. ”Vuorovaikutus on kielen universaali lähtökohta”, sanoo Anneli Kauppinen. ” Ihmislaji on saavuttanut kyvyn suhteuttaa omaa ajatteluaan muiden ryhmän jäsenten ajatteluun ja toimintaan.”
Jo varhaisessa lapsuudessa voimme nähdä toistoa, samankaltaisuutta ja analogioita. Sen mikä tulee varhain, täytyy olla olennaista, sanotaan kirjan motossakin. Voimme myös luoda loputtomasti uusia yhteyksiä, niiden ketjuja ja muotoja. Voimme muuntaa kehollisen liikkeen toistumia säännöiksi ja pysyviksi rakenteiksi, kieliopiksi. Konkreettisesta syntyy abstraktia. Jos ymmärtää metaforan idean, voi päästä kielen juurille. Kirjan johtopäätökset perustuvat lingvistisiin, kehityspsykologisiin ja evoluutioteorioihin sekä empiirisiin kieliesimerkkeihin. Anneli Kauppinen on suomen kielen dosentti ja kielikasvatuksen professori emerita.
