Ottaen huomioon karjakaupunkien ja kaivosleirien äärimmäisen vapaamielisen elämänmenon, on tuskin yllättävää havaita, että ”Länsi” suorastaan kuhisi lainsuojattomia pyssynheiluttajia. Merkillisemmältä tuntuu pikemminkin se seikka, että näitä epätoivoisia rikollisia ymmärrettiin ja ihasteltiin suuresti. Tämän käsityksen mukaan, jonka suuri yleisö omaksui, verenhimoinen rikollinen oli epäoikeudenmukaisuuden ja huonon tuurin uhri. Tämän ajatusmallin muotoutumisen juuret löytyvät lännen yhteiskunnallisen elämän olosuhteista. Maassa, jossa rikkaat usein ohjailivat ”lakia” omaksi edukseen, tuli alakynteen jääneestä lainsuojattomasta lain uhmaamisen symboli. Tällaista mielipidettä ruokki lisäksi kevyempi lehdistö. Erityisesti julkaisut kuten Police Gazette ja halvat roskaromaanit romantisoivat Jesse Jamesin, joka väitti rikkaiden vihollisten jahdanneen hänet rikollisen elämäntavan polulle, Billy the Kidin, Belle Starrin ja heidän kaltaistensa elämäntaipaleet.
Belle Starr
Paossa olevat lainsuojattomat saivat apua ja tukea Belle Starrilta, jonka oikea nimi oli Myra Belle Shirley. Hän synnytti Cole Youngerille tyttären ja sai myöhemmin pojan Missourista kotoisin olevan hevosvarkaan Jim Reedin kanssa. Belle meni naimisiin Sam Starr-nimisen luopion kanssa, jonka tilasta tuli lainsuojattomien piilopaikka. Bellen pääasiallinen tehtävä oli ryöstöjen suunnittelu, varastetun karjan myynti, ja kiinnijääneitten rosvokoplan jäsenten vapaaksi keplottelu Fort Smithistä, Arkansassa. Hänen rikollinen uransa oli lyhyt, mutta hän niitti mainetta osallistumalla Yhdysvaltain historian viimeiseen postivaunuryöstöön.
Kun entinen Missourin kansanedustaja Isaac C. Parker nimitettiin liittovaltion Fort Smithin linnakkeessa sijainneen paikallistuomioistuimen johtoon vastuualueenaan seudun intiaanialueet, kuhisi tuo valtava alue lainsuojattomia. 21:n tuomarivuotensa aikana johti väsymätön Parker 13 000 oikeudenkäyntiä tuomiten 74 miestä tuomioistuimen ulkopuolelle rakennuttamiinsa lukuisiin hirsipuihin. Yhdellä kertaa saatettiin hirttää siis useampikin konna. Parkerilla oli ylin päätäntävalta käsiteltäessä intiaanialueella tapahtuneita rikoksia. Hänen tuomioistaan ei voinut valittaa ylempiin oikeusasteisiin. Ainoastaan Yhdysvaltojen presidentti saattoi lieventää tuomitun rangaistusta.
Vuoden 1889 jälkeen otti Yhdysvaltojen korkein oikeus uudelleen arvioitaviksi useita Parkerin tuomioita, muuttaen tai jopa peruen niistä useita. Häntä ei kuitenkaan erotettu toimestaan. Parkerin työkenttänä oli siis alue lännessä, jolla oli suurin keskittymä rikollisia. 65 tuomarin apulaispoliisimestaria sai surmansa 21 vuoden aikana. Parker ei sallinut minkään laillisuutta heikentävän toiminnan häiritä alueen elämää. Hän oli vain 36-vuotias ottaessaan vaativan viran vastaan.
Rajaseudun tuomioistuin helisee Bella Starrin hyppysissä
Fort Smithin oikeudessa tuomarina 14 vuotta toiminut Isaac Charles Parker passitti 160 miestä hirsipuuhun murhista tai raiskauksista. Jokainen tuomio sai aikaan voimakkaan arvosteluryöpyn Parkerin menetelmiä ja hänen persoonaansa vastaan. Hän viittasi vastalauseille kintaalla. Ilmeenkään värähtämättä paukutti hän nuijallaan syytettyjä hirsipuuhun. Ainoastaan kivikasvoisen ja toistuvasti oikeuden eteen saatettu konna Belle Starr sai Parkerin suoranaisen raivon valtaan. Koska Belle oli mahtipontisen leiskuva nainen ja hirttotuomarille erityisen turhauttava ilmestys, sivuutti lehdistö kaikki ”epämukavat” faktat keksien runsaasti täysin fiktiivisiä tarinoita Bellen edesottamuksista rakentaen hänestä kaikkien lempirikollisen. Bellen epäsosiaalinen ura kumpusi hänen kyltymättömästä intohimostaan kurkunkatkojia ja ryöväreitä kohtaan. Parker työskenteli itsensä kirjaimellisesti kuoliaaksi. Hän menehtyi 57-vuotiaana vuonna 1896.
Kauko Vanajas kääntänyt kirjasta Story of the Great American West.
