Älä hanki koronakissaa!

5 kysymystä lemmikkiä harkitsevalle

Moni kaipaa koronakotoilun piristykseksi lemmikkiä, mutta eläintä ei pidä hankkia hetken mielijohteesta. Halvalla tai ilmaiseksikin saatavasta lemmikistä huolehtiminen vaatii sekä rahaa että viitseliäisyyttä.

Korona on aiheuttanut suomalaiskodeissa ennennäkemättömän lemmikkibuumin. Kotiin halutaan nyt seuraksi kiltti, helppo ja pieni lemmikki. Korona-aikana hankittu lemmikki voi kuitenkin elää jopa 10–20 vuotta. Siksi on tärkeää pohtia, kestääkö talous ja riittävätkö omat voimavarat hyvän elämän tarjoamiseen lemmikille vuosiksi eteenpäin.  “Huolena on, että korona-ajan seuralaiseksi harkitsemattomasti hankitusta eläimestä luovutaan herkästi, mikäli se käyttäytyy haastavasti tai oma aika ei riitäkään sen hoitoon”, sanoo Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESYn puheenjohtaja Nina Immonen.

Isäntäväen jatkuvaan kotonaoloon tottunut lemmikki voi etätyöajan päätyttyä käyttäytyä ongelmallisesti, kun kotoa aletaan taas olla pidempiä aikoja poissa. “Eläimen omistajalta vaaditaan elämäntilanteen muuttuessa aikaa, kärsivällisyyttä ja halua kouluttaa lemmikkiä”, muistuttaa Pohjantähden tuotekehityspäällikkö Päivi Wiitamäki.Ennen lemmikin hankkimista on hyvä pohtia ainakin näitä viittä asiaa:

1. Onko lemmikin pitämiseen varaa?

Lemmikistä koituvat kulut voivat yllättää – etenkin, jos eläin on saatu edullisesti tai ilmaiseksi. Rahaa kuluu esimerkiksi eläimen ruokaan, tarvikkeisiin ja hoitoon. Vastuullinen eläimenomistaja varaa rahaa myös lemmikin tunnistusmerkitsemis- ja rekisteröintikuluihin sekä kissan leikkauttamiseen, mikäli tällä ei ole tarkoitus teetättää pentuja. Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan arvioiden mukaan kissasta koituu keskimäärin reilun 1 000 euron vuosittaiset kulut, koirasta 670–1 960 euron vuosikulut. Parikymmenvuotiaaksi elävä kissa voi siis olla uuden auton hintainen kuluerä.

2. Voinko tarjota eläimelle lajityypilliset olot?

Voidakseen hyvin kissanpentu tarvitsee muun muassa leikkiseuraa ja liikunnallinen koira vähintään pari tuntia ulkoilua päivittäin. Siksi on hyvä selvittää ennakkoon, sopiiko toivottu eläinlaji ja rotu omaan kotiin ja elämäntapaan. Jos eläimen luontaiset taipumukset eivät täyty, se voi stressaantua ja alkaa käyttäytyä ongelmallisesti. “Eläimestä luovutaan usein siksi, että sen koetaan käyttäytyvän häiritsevästi. Usein ei-toivottu käytös on kuitenkin seurausta siitä, etteivät lemmikin tarpeet täyty”, Immonen sanoo.

3. Jaksanko kouluttaa lemmikkiä?

Lemmikin kouluttaminen vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä. Koiranpentua pitää jaksaa käyttää ulkona pissalla yölläkin, ja äänekkään koiran haukun suitsiminen kysyy kärsivällisyyttä. Kouluttamatta jätetty lemmikki aiheuttaa omistajalleen stressiä ja voi olla jopa vaaraksi ulkopuolisille. “Eläintä ohjaavat aina vaistot, ja omistajan tehtävä on kouluttamalla varmistaa, että lemmikki pysyy hallinnassa eikä aiheuta muille vaaraa”, Pohjantähden Wiitamäki sanoo.

4. Pidänkö lemmikin kytkettynä?

Jotta eläimistä ei koidu haittaa ihmisille ja luonnolle, laki rajoittaa lemmikkien kulkemista vapaana. Koira pitää järjestyslain mukaan pitää kiinni taajamassa, mutta myös metsässä ja maalla, jos vapaana pitoon ei ole maanomistajan lupaa. Maalla koiran pitää olla kytkettynä tai heti kiinni otettavissa maaliskuun alusta elokuun loppuun, jottei se aiheuta vaaraa pesiville eläimille. Myös kissa kannattaa pitää kiinni taajamassa, vaikka järjestyslaki ei suoraan velvoita siihen. “Omistajan pitää varmistaa, ettei kissa mene laissa kielletyille alueille, joita ovat muun muassa kuntopolut ja lasten leikkipaikat. Tätä on käytännössä mahdotonta valvoa, jos kissan annetaan liikkua vapaasti ulkona. Vapaana ulkoileva kissa altistuu monille vaaroille, siksi vastuullinen kissanomistaja ulkoiluttaa lemmikkiään vain valvotusti”, HESYn Immonen sanoo.

5. Osaanko luopua elämänsä loppuun tulleesta lemmikistä?

Parhaimmillaan lemmikistä kasvaa tärkeä ja rakas osa perhettä. Vakavan sairastumisen tai vammautumisen hetkellä vastuullinen lemmikinomistaja ajattelee ennen kaikkea eläimen parasta – ei omaa suruaan. “On armeliainta lopettaa eläin, kun sen elämä ei ole enää hyvää”, Wiitamäki sanoo.