Jo joka neljäs kokee itsensä uusavuttomaksi kodinhuoltotöissä. Samalla vasara ja naulat ovat hiljalleen väistymässä akkukoneiden tieltä. Olemmeko todella menettämässä kädentaitomme – vai ovatko kodit ja niiden hoitaminen vain muuttuneet?
Vasara, ruuvimeisseli, jakoavain ja pihdit. Vielä muutama vuosikymmen sitten jonkinlainen työkalupakki löytyi lähes jokaisesta kodista, ja monen oletettiin osaavan ainakin naulata taulun seinään, vaihtaa sulakkeen tai avata tukkeutuneen viemärin.
Nyt neljännes suomalaisista kuvailee itseään uusavuttomaksi kodinhuoltotöissä. Tulos käy ilmi K-Raudan tämänvuotisesta Näin Suomi remontoi -tutkimuksesta, johon vastasi 1 161 yli 25-vuotiasta suomalaista.
Muutos näkyy myös rautakaupassa. K-Raudan mukaan vasaroita myydään nykyisin vuosittain puolet vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Myös käsin lyötävien naulojen osuus myynnistä pienenee jatkuvasti.
– Kuluttajat tuskin ostavat enää kovin montaa sorkkapäistä vasaraa 10 vuoden päästä, K-Raudan tuotepäällikkö Juho Laurila ennustaa.
Vasaran katoaminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita rakentamistaitojen katoamista. Naulojen tilalle ovat tulleet ruuvit ja akkuruuvinvääntimet, ja rakentamisessa käytetään yhä enemmän koneellisia naulaimia. Betoniseinään taulua kiinnittävä tarvitsee vasaran sijasta todennäköisemmin poravasaraa.
Myös materiaalit ovat muuttuneet. Tapetointipöytä on tästä suorastaan nostalginen esimerkki. Kun tapetteja ei enää välttämättä liisteröidä pöydällä entiseen tapaan, tapetointipöytiä ostetaan nykyisin jopa juhliin tarjoilupöydiksi.
Ennen opittiin tekemällä
Kädentaitojen muuttumiselle löytyy arkinen selitys. Aikaisemmin tavaroita korjattiin enemmän itse jo siksi, että vaihtoehtoja oli vähemmän. Polkupyörä paikattiin, huonekalu korjattiin ja kodin pieniä remontteja tehtiin omin käsin. Taidot siirtyivät usein vanhemmilta lapsille yhteisen tekemisen mukana.
Nykyisin palveluita on enemmän saatavilla, tavarat ovat monimutkaisempia ja monen laitteen korjaaminen on vaikeaa ilman erikoistyökaluja tai ammattitaitoa. Osa töistä on myös sellaisia, joita ei turvallisuussyistä pidäkään ryhtyä tekemään itse.
Esimerkiksi sähkötöissä raja tulee nopeasti vastaan. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes muistuttaa, että tavallinen sähkönkäyttäjä saa tehdä vain erikseen sallittuja pieniä sähkötöitä, jos varmasti tietää osaavansa ne. Sulakkeen saa vaihtaa ja tietyntyyppisen valaisimen kytkeä, mutta esimerkiksi kiinteää pistorasiaa tai valokatkaisijaa ei saa itse vaihtaa.
Uusavuttomuuden ja järkevän ammattilaisen käyttämisen välille ei siis kannata vetää yhtäläisyysmerkkiä.
Ohjeita on enemmän kuin koskaan
Kehityksessä on myös melkoinen paradoksi. Samaan aikaan kun osa kokee kädentaitonsa heikoiksi, koskaan aikaisemmin niiden opetteleminen ei ole ollut yhtä helppoa.
YouTubesta löytyy muutamassa sekunnissa video lähes minkä tahansa kodin pienen korjaustyön tekemiseen. Rautakaupat julkaisevat yksityiskohtaisia työohjeita, ja työkalut ovat muuttuneet käyttäjäystävällisemmiksi. Markkinoille on tullut esimerkiksi laattojen tasausjärjestelmiä, käsinostimia ja uudenlaisia viemärinavaajia, joiden tarkoituksena on tehdä aikaisemmin hankalista töistä helpompia myös harrastajalle.
Kodinhuoltotaitojen opettamiselle nähdään silti tarvetta. Esimerkiksi Marttaliiton Uusia alkuja -hanke tarjoaa ensimmäiseen omaan kotiinsa muuttaville 18–29-vuotiaille nuorille neuvontaa muun muassa siivouksesta, ruoanlaitosta, tekstiilien huollosta ja jätteiden lajittelusta.
Ehkä suomalaiset eivät siis ole muuttumassa kädettömiksi. Se, mitä kädentaidoilla tarkoitetaan, vain muuttuu.
Isoisän työkalupakissa tärkein väline saattoi olla vasara. Tämän päivän ensiasunnon ostajalla se saattaa olla akkuruuvinväännin – ja vieressä puhelin, josta katsotaan YouTube-video siitä, kuinka uusi hylly kasataan.
