Alkukesän sateista huolimatta kuivuuden vaikutukset näkyvät edelleen eri puolilla maata.
Suomen ympäristökeskuksen mukaan järvien vedenpinnat ovat yhä selvästi ajankohdan keskiarvojen alapuolella, ja pohjaveden pinnat ovat monin paikoin poikkeuksellisen alhaalla.
Vaikka sateet ovat paikoin kohentaneet tilannetta ja pienentäneet akuuttia kuivuutta, vesistöjen ja pohjavesien palautuminen on hidasta.
Kuivuustilanteen kehittyminen riippuu loppukesän sademääristä. Kuivuuden vaikutukset voivat jatkua vielä pitkään, vaikka sateita saataisiin lisää.
Suomen ympäristökeskus seuraa kuivuustilannetta edelleen aktiivisesti.
– Kuivuustilanne ei korjaannu nopeasti, vaikka sateita saataisiin lisää. Suurten järvien ja pohjavesien pinnat reagoivat muutoksiin hitaasti. Pinnat myös laskevat tavallisesti läpi kesän, joten kuivuuden vaikutukset voivat näkyä vielä pitkälle syksyyn, sanoo Tulvakeskuksen päällikkö Lauri Ahopelto Suomen ympäristökeskuksesta.
Useissa järvissä vedenpinnat ovat edelleen selvästi ajankohdan tavanomaista tasoa alempana tai jopa ennätysalhaalla.
Esimerkiksi Tarjanne on ajankohtaan nähden alempana kuin kertaakaan vuodesta 1865 alkaneen havaintohistoriansa aikana. Sateet ovat nostaneet vedenpintoja paikoin hieman, mutta pitkä kuiva jakso on jättänyt tilanteen selvästi keskimääräistä heikommaksi.
Erityisesti pienissä ja keskisuurissa järvissä vedenpintojen vaihtelut näkyvät nopeasti, mutta suuremmissa järvissä vedenpinnan nousu on toistaiseksi jäänyt vähäiseksi.
Myös pohjaveden pinnat ovat alhaalla lähes koko maassa.
Monissa paikoissa ollaan lähellä ajankohdan ennätysalhaisia tasoja. Pohjavedet ovat kääntyneet kesälle tyypilliseen laskuun ja ilman suuria sateita niiden lasku jatkuu syksyyn asti. Pohjavedet palautuvat hitaasti, eli yksittäiset sadejaksot eivät vielä merkittävästi korjaa tilannetta.
Pienet pohjavesiesiintymät reagoivat sateisiin nopeammin kuin suuret.
