Elettiin pääsiäisenaikaa. Pertti oli ollut vastikään auton renkaiden vaihdossa, kun Pirjo huomasi miehen käytöksessä sellaista, joka oli vierasta. Lääkäriin mies ei kuitenkaan suostunut lähtemään. Seuraavana päivänä Pirjo vei Pertin yliopistolliseen sairaalaan ja oudolle käytökselle löytyi syy. Mies oli saanut aivoinfarktin.
Tapahtunut oli molemmille shokki. Pertillä infarkti oli vaikuttanut aivojen etulohkoon ja muistiin, käytös oli alussa välillä aggressiivistakin.
Pirjo haki miehelleen ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkaa – ja hänelle myönnettiin palveluseteli kolmen kuukauden odottamisen jälkeen. Hoivakotipaikka löytyi pariskunnan kodin läheltä, noin kilometri heidän yhteisestä kodistaan. Juuri sieltä, mistä Pirjo oli toivonutkin.
”Oli helpotus saada Pertti näin lähelle minua. Asiantuntevat ihmiset täällä auttoivat minua, miten toimia, kun minulla oli pakka levällään”, Pirjo kertoo.
Aktiivista arkea hoivakodin tuella
Pirjo kehuu Esperi Hoivakodin sydämellisiä hoitajia, hyvää yhteistyötä, kodin siisteyttä ja ruokaa. Kerran viikossa Pertillä käy fysioterapeutti jumppaamassa hänen kanssaan, tämän lisäksi viikko-ohjelmassa on kodin omat aktiviteetit tuolijumpista esiintyjien vierailuun. Jalkahoitoakin on tarjolla.
Pirjo lenkkeilee Pertin kanssa usein, niin tänäänkin. Pertin kunto sallii edelleen teatterivierailut ja esimerkiksi ystävien luona käynnit. Auton rattiinkin hän vielä mielisi, mutta siinä kohtaa Pirjo muistuttaa, että ajokorttia hänellä ei enää ole. Lasten ja lastenlasten vierailuista Pertti on erityisesti innoissaan. Lapsenlapset ovat papalle tärkeitä.
Pirjon ja Pertin arki poikkeaa paljon siitä, mitä se oli aikanaan. Yhteiselo on muuttanut muotoaan, mutta se silti jatkuu aktiivisena. Hyvä hoivakotipaikka mahdollistaa sen, että Pirjon oma jaksaminen on hyvällä tasolla ja hän pystyy nauttimaan eläkepäivistä.
”Voin elää täysipainoista elämää, kun tiedän että Pertillä on kaikki hyvin. Tämä on turvallinen ja hyvä paikka asua”, Pirjo toteaa.
