Minulla käväisi vieras tuolta Amerikanmaalta. Alkuun ei tuo suu oikein vääntynyt engelskaksi, lopussa kyllä kiitos seisoi. Monet olivat huolet tuollakin maanosalla. Samanlaiset kuin Euroopallakin. Globalisaatio sen tekee. Olemmehan kaikki maat nykyisin niin kovasti sidottuja toisiimme. Tuosta tuleekin mieleen ne ajat, jolloin olimme kaikki itsenäisiä kansallisvaltioita ja teimme omat päätöksemme. Silloin pieni ja köyhä Suomi päätti maksaa Amerikalle lainansa kokonaisuudessaan. Se tapahtui vuoden 1930 aikana, jolloin Amerikka oli antanut Euroopalle sota-, ja jälleenrakennuslainaa. Lainan maksuun annettiin vuosi lykkäystä. Sen aikaiset Euroopan kansallisvaltiot kummasti unohtivat koko lainanmaksun. Näin tuppaa valitettavasti käymään kovin monelle. Mutta ei silloisille Suomen päättäjille. Kaikkihan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu, he tuumivat! Luotettavan yhteistyökumppanin maineemme todennäköisesti perustuu juuri tuohon tapahtumaan. Näitä maksuja olemme sitten onnistuneesti joutuneet maksamaan myös tuolle itäiselle naapurillemme sotakorvauksina. Onkohan kukaan onnitellut meitä saavutuksistamme, kysyn vaan? Kari Suomalaisen vitsi kertoo siitä: mökin akan ovelle tuli rahan kerääjä kylmän sodan aikana pyytämään rahaa Venäjän varattomien auttamiseksi. Kyselyyn mummo vastasi, että hän on kyllä omasta mielestään tuossa asiassa saamapuolella!
Mitä kertoisin meidän yhteistyökykyisyydestämme ja eroistamme? Ainakin sen, että häneltä letkautui monta keventävää huumorinkukkaa silloinkin, kun aihetta ei ollut. Esimerkiksi, kun oman kartanlukutaidottomuuteni ansiosta ajoimme monta kilometriä harhaan. Näillä leveysasteilla monelta olisi pinna kiristynyt jo alkumatkasta. Entäs vielä päälle bensakulujen nousu turhanpäiväisyyden takia! Se olisi ollut ennenkuulumatonta ja todellinen tunteiden näytön paikka! Kevennystä kanssaihmisilleni jakoon ja sassiin. Onhan sentään kesä ja kärpäset.
Toisaalta, kun Amerikan presidenttivaaleja seuraa, ei voi kuin ihmetellä sitä repivää ja ilkeää puheenpartta, mitä ehdokkaat käyttävät. Nuo meitä huomattavasti huumorintajuisemmat ihmiset, ovat politiikassaan meitä paljon ilkeämpiä toisilleen. Ei uskoisi, miksi? Heillä onkin siitä seuraavanlainen sanonta: Jos haluat tietää oman menneisyytesi, mene politiikoksi.
Elina Kuosmanen
