Vantaa on taas peeaa. Muutama onnekas vuosi meillä oli Kehäradan valmistumisen jälkeen, jolloin talous kasvoi kohisten.
Sitten tuli korona ja sen jälkeen sota. Hallitus vaihtui ja alkoi leikata. Pelko laskeutui maahan kuin halla Saarijärven Paavon pellolle. Kaikki hyytyi, vain työttömyys kasvoi kohisten.
Paavo sanoi rouvalleen: ”Pane leipään puolet petäjäistä; kaksin verroin kaivan ojaa.” Paavon rehkiminen ei auttanut: tuli rakeita, tuli myrskyä, tuli taas halla.
Sisulla ja sinnillä on myös Vantaa paarustanut, säästäen melkein kaikesta. Vanhat opettajat sanovat, etteivät muista kevättä, jolloin rehtori ei olisi sanonut: ensi vuonna meidän täytyy säästää lisää.
Ja taas meille sanotaan: nyt tarvitaan kovia leikkauksia. Joka toimialalla, opetuksestakin kuulemma kaksi miljoonaa euroa.
Mitä saadaan, kun aina vain leikataan? Vantaalla saadaan 6000 NEET-nuorta, jotka ajelehtivat ilman työtä tai opiskelupaikkaa – siis ilman tulevaisuutta. Saadaan tuhansia nuoria, jotka eivät osaa lukea ja laskea tarpeeksi hyvin, että selviytyisivät työelämästä.
Jokainen menetetty nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa ennen kuin hän täyttää 40 vuotta. Siinä on hänelle ohjatut tukitoimet ja toimeentulotuki sekä hänestä menetetyt verotulot.
Vantaan 6000 Neet-nuorta maksaa meille kuusi miljardia euroa, ellei heitä pystytä nostamaan takaisin jaloilleen.
Niin että kannattaako vielä leikata lisää opetuksesta ja tuesta kouluissa ja ammattioppilaitoksissa?
Pannaan vaan puolet petäjäistä muille, mutta jätetään lapset ja nuoret rauhaan!
Vaula Norrena on kaupunginvaltuutettu, jonka mielestä koulutus on kaupungin tärkein tehtävä.
